Harkassa hankkeessa: sosionomiopiskelijoiden kokemuksia harjoittelusta projektissa

Vaikka opiskelija ei Turun AMK:ssa voi olla törmäämättä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, harva opiskelija keksii etsiä harjoittelupaikkaa projektien maailmasta. Sosionomiopiskelijat Laura Jalava ja Anna Vehanen tekivät neljännen harjoittelunsa Turun AMK:n ja Haaga-Helian yhteishankkeessa nimeltä VR Fast Track – osaamisen arvioinnin kautta työelämään.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa VR Fast Track -hankkeessa kehitetään ja testataan virtuaalitodellisuuden käyttöä maahanmuuttajien osaamisen tunnistamisessa ja työllisyyskoulutuksen tukena. Hankkeen puitteissa on suomalaisen työelämän tuntemusta ja suomen kieltä kehittävien VR-koulutusmateriaalien kehittämisen lisäksi muun muassa järjestetty työllistymistä tukevia koulutuksia, kevytyrittäjyyskurssi ja keikkatyökokeilu vaikeasti työllistyville maahanmuuttajille.

Miten projektissa tehty harjoittelu eroaa ”normaalista” harjoittelusta? Mitä hankkeessa voi oppia? Millaisia haasteita harjoitteluun liittyy? Sosionomiopiskelijat Laura Jalava ja Anna Vehanen sekä tuore sosionomi Teemu Sironen pohtivat, millaisia mahdollisuuksia opiskelijalla on työskennellä projektissa.

Monipuolinen tapa oppia

Hankkeessa tehdyssä harjoittelussa oli paljon samaa kuin niin sanotussa ”normaalissa” harjoittelussa sosiaalialan työpaikassa: tavattiin asiakkaita, suunniteltiin toimintaa ja kokoustettiin. Harjoittelu myös poikkesi huomattavasti totutusta: asiakkaita piti itse haalia jatkuvasti, eikä toiminnan suunnittelu tai kokoustaminen tapahtunut yhteisissä tiloissa työpaikalla. Jokainen harjoittelupäivä oli erilainen, koska työnkuva oli jatkuvassa muutoksessa ja työ hyvin itsenäistä.

Hankkeessa sai oppia muun muassa asiakastyöstä, kehittämisestä, verkostoitumisesta, viestinnästä ja raportoinnista.

Aluksi projektin nopeatempoinen luonne saattoi hengästyttää. Samaan aikaan oli käynnissä monta työpakettia, joista eri hanketyöntekijät olivat vastuussa. Kuulumisia vaihdettiin etänä hankekokouksissa koko tiimin kesken ja pohdittiin seuraavia etappeja. Projektityön rytmin löytyessä avautui opiskelijoille monipuolisia oppimismahdollisuuksia.

Asiakastyön lisäksi hankkeessa sai oppia muun muassa kehittämisestä, verkostoitumisesta, viestinnästä, hankeraportoinnista ja tulosten levittämisestä. Opiskelijan näkökulmasta hankkeessa tehdyn työn kuva riippuu paljolti siitä, missä vaiheessa projektin elinkaarta mentiin:

– Koska aloitimme Annan kanssa eri aikaan hankkeessa, pääsimme tekemään hieman erilaisia asioita. Minä sain mahdollisuuden kirjoittaa projektipäällikkö Tiina Laakson kanssa artikkelia Turun AMK:n Talk-verkkolehteen. Anna auttoi hanketta paljon hyödyntäessään omia verkostojaan hankkeen asiakasrekrytoinnissa viime keväänä toteutettuihin koulutuksiin, Laura kertoo.

Hanketyöskentelyssä Annaa kiehtoi erityisesti työelämän ja akateemisuuden yhdistyminen:

– Minulle iso motivaation lähde oli nähdä, miten samat työntekijät, jotka etsivät uusia ratkaisuja ja kehittivät uusia menetelmiä, tekivät työtä myös suoraan asiakkaiden kanssa.

Hankeharkan hankaluuksia

Projektissa tehty harjoittelu loi myös hyvin erilaisia haasteita, joihin opiskelijat olivat normaalisti tottuneet harjoitteluissaan. Harjoittelun suorittaminen projektissa vaatii opiskelijalta itsenäisyyttä, sillä tavallisesti projektityö on vain pieni osa opettajan työtä, ja hänellä on paljon muuta, esimerkiksi opettamista. Harjoittelun ohjaaja ei siis ole aina tavoitettavissa, eikä hänen kanssaan tehdä päivittäin työtä rinta rinnan.

VR Fast Trackissä töitä tehtiin paljon etäyhteyksien päästä
tai siellä, missä asiakkaat tai muut yhteistyötahot olivat.

Opiskelijalle voi myös olla haasteellista oivaltaa, mikä kaikki on työtä, toisin sanoen harjoitteluun laskettavaa työaikaa. Projektimaiseen harjoitteluun liittyy paljon suunnittelua, pohtimista ja asioiden itsenäistä selvittämistä.

– Oman työn kellottaminen oli vaikeaa, kun ei ollut mitään konkreettista työpaikkaa, jonne ilmestyä joka arkiaamu kello kahdeksan. Hankekokoukset ja asiakastapaamiset on helppo merkata työaikaseurantaan, mutta itsenäisempää työskentelyä, kuten suunnittelua ja hankeviestintää, oli vaikeampi pukea tunneiksi, Laura pohtii.

Jokainen projekti on erilainen, mutta VR Fast Trackissä töitä tehtiin paljon etäyhteyksien päästä tai siellä, missä asiakkaat tai muut yhteistyötahot olivat. Tämä loi haasteita ajankäyttöön: työskentely oli välillä hyvin itsenäistä, eikä asiakastyötä välttämättä riittänyt joka päivälle.

– Onneksi projektipäällikkö antoi paljon tukea oman työpanokseni arvon tunnistamisessa, Laura jatkaa.

Projektin työntekijät osasivat myös varoittaa opiskelijoita hanketyöhön erottamattomasti kuuluvasta epävarmuudesta. Koronan vuoksi asiakkaiden löytäminen oli haastavaa ja VR-laitteiden käytössä opastaminen ilman yhteistä kieltä tuntui välillä miltei mahdottomalta. Annan mukaan epävarmuus loi myös työskentelyyn lempeää inhimillisyyttä:

– Alusta loppuun minua on koskettanut paljon se, kun olen nähnyt projektiryhmän olevan onnellinen pienistä onnistumisista ja todella surullisia pienistä epäonnistumisista.

Omat vahvuudet käyttöön

Projekti on aina ainutkertainen prosessi, minkä vuoksi opiskelijan rooli projektiryhmässä ei voi koskaan olla täysin ennalta määritelty. Harjoittelun alkaessa harjoittelulle määritellään tavoitteet ja suunnitellaan yhdessä työtehtäviä, joihin opiskelija osallistuu. Suunnitelma kuitenkin elää projektin mukana. Kesällä 2021 sosionomiksi valmistunut Teemu Sironen teki 10 opintopistettä valinnaisia opintojaan VR Fast Trackissä, jossa hän pääsi hyödyntämään videokuvausharrastustaan.

Teemu osallistui hankkeen kehittämispäivään Haaga-Heliassa yhdessä muun projektiryhmän kanssa. Siellä tutustuttiin siihen mennessä hankkeessa kehitettyihin VR-materiaaleihin. Haaga-Helian kehittämät pelilliset koulutusmateriaalit herättivät Teemussa ideoita:

– Palavereissa pohdimme sitä, miten korona-aikana työttömien maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa on vaikeaa toteuttaa työpaikkatutustumisia. Keksin, että työympäristöihin voisi tutustua myös virtuaalitodellisuuden kautta. Idea otettiin hyvin vastaan, ja suunnittelimme projektiryhmän VR-asiantuntija Jami Ahon kanssa, miten tämä idea toteutettaisiin. Pääsin myös mukaan kuvaamaan muutamaa vierailua.

Kehittämistyö on ideoiden ja ajatusten jakamista ja
yhdessä työstämistä. Kaikki ideat ovat tervetulleita.

Teemun aloitteellisuuden pohjalta Turun osahankkeessa alettiin kehittää suunniteltua enemmän VR-koulutusmateriaaleja, joita hyödyntää maahanmuuttajien työllistymiskoulutuksissa. Opiskelijan ei siis kannata pelätä tuoda esiin omia ideoitaan ja ajatuksiaan. Kehittämistyö on ideoiden ja ajatusten jakamista ja yhdessä työstämistä. Kenelläkään hankkeessa ei ole täyin valmista näkyä, mitä hankkeen lopputuloksena syntyy. Kaikki ideat siis ovat tervetulleita, ja niitä jatkojalostetaan yhteisesti.

Teemu kokee oppineensa kokemuksesta sen, että sosiaalialalla työskentelyssä ei kannata pelätä ammentaa tietojaan ja taitojaan myös alan ulkopuolelta:

– Se että omaa harrastustaan pystyy hyödyntämään työssään, on erittäin voimaannuttava kokemus.

Lue lisää hankkeesta VR Fast Track – Osaamisen arvioinnin kautta työelämään.

 

Teksti:

Laura Jalava
Sosionomiopiskelija
Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue
Turun AMK

Anna Vehanen
Sosionomiopiskelija
Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue
Turun AMK

Tiina Laakso
Lehtori, projektipäällikkö
Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue
Turun AMK