Opiskelusta lisää työhyvinvointia

17.05.2022

Yksi hyvinvoinnin avaimista on terveyttä edistävä työympäristö, johon jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Hyvin tärkeässä osassa on myös yksilön oma tapa ajatella työstä ja työtavoista sekä yksilön suhtautuminen alati muuttuvaan työympäristöön.

Terveydenhoitoala on murroksessa ja uupunut taisteluista. Ensin tuli covid-19-pandemia, sen lomaan työtaistelu. Alan vetovoima on väistämättä vähenemässä. Työtaistelut ovat nostaneet esille useita alan epäkohtia palkkakuopan lisäksi. Puhutaan työssä jaksamisesta, loputtomasta joustamisesta ja jopa hoitajien riistosta.

Monet ovat alalta jo lähteneet, toiset vasta harkitsevat asiaa ja kolmannet haluavat kehittää itseään muulla tavoin. Itse kuulun viimeksi mainittuun kastiin. Lisäkouluttautuminen antaa mahdollisuuksia edetä urallani ja saada erilaisia työtehtäviä jatkossa. Tästä syystä päätin hakeutua Turun AMK:n New Ways of Promoting Performance -ryhmän tutkimusryhmäopintoihin.

Lähityöstä etäopiskeluun

Tällä hetkellä työskentelen kokoaikaisena sairaalassa ja työajat vaihtelevat aamuvuoroista ympärivuorokautiseen päivystystyöhön. Suurimmaksi osaksi etänä suoritettava opiskelu tuo minulle vapautta, sillä tekeminen ei ole aikaan tai paikkaan sidottua ja tehtäviä voi tehdä oman aikataulun ja jaksamisen mukaan.

On tutkittu, että joustavuus työssä ja sen luoma autonomia lisää työtyytyväisyyttä ja työntekijän motivaatio kasvaa. Allekirjoitan tämän täysin. Ihminen ei ole käskyjä totteleva robotti vaan ajatteleva, itseohjautuva ja innovatiivinen yksilö. Mitä enemmän on jäykkiä sääntöjä ja työtä ohjaavia tiukkoja protokollia, sitä vähemmän on työntekijällä mahdollisuuksia muokata työtä.

Toisaalta etätyö/etäopiskelu tuo myös haasteita. Itse huomaan, että yhteisöllisyys ja vertaistuki muilta opiskelijoilta, jota tässä kohtaa kaipaisin, on kovin vähäistä. Lisäksi täytyy pitää tarkasti huoli vapaa-ajan riittävyydestä ja perheajasta.

Pysynkö kehityksen kelkassa?

Terveydenhuolto kehittyy huimaa vauhtia koko ajan. Jatkuva osaamisen kehittäminen ja tutkimus- ja kehittämisosaamisen kartuttaminen ovat jo välttämättömiä taitoja, jotta pysyy työelämän edistyksessä mukana. Näin säilyy laadukas ja ajantasainen ammattitaito.

Nyt jo taakse jäämässä oleva covid-19-pandemia pakotti siirtymään nopeasti ja laajasti virtuaaliseen etätyöskentelyyn ja esimerkiksi terveydenhuollon etävastaanottojen käyttöönottoon, kun fyysinen tapaaminen ei ollut mahdollista. Ilman henkilökunnan valmiutta ja joustavuutta uusien työtapojen käyttöönottoon ei tällaiset nopeat uudistukset olisi olleet mahdollisia. Ja uskon, että tämän suuntainen kehitys on vasta alussa.

Näin vanhempana, kun työuraa on jo takana muutama vuosikymmen, olisi helppoa vain juuttua vanhaan ja puuduttavaan liukuhihnamaiseen työskentelyyn. Koska aina työyhteisöstä löytyy nuorempia ja innokkaampia ottamaan uutta vastaan ja kehittämään parempaa, voisin vain jumiutua ”aina on tehty näin” -ajattelutapaan. Se, että lähdin opiskelemaan, on minun henkilökohtainen vallankumoukseni tällaista ajattelumallia ja sitä kautta leipiintymistä vastaan. Tutkimusryhmäopintojen kautta uskon saavani valmiuksia kehittää omaa ammattialaani kohti uusia työmuotoja ja parempaa työhyvinvointia.

Esimies isossa roolissa

Työhyvinvoinnin tärkeitä tekijöitä ovat mahdollisuus oman osaamisen kehittämiseen ja urapolulla etenemiseen. Työhyvinvointia lisää myös motivoiva, tasa-arvoinen ja kannustava esimiestyö. On upeaa, että oma työnantaja on mukautuvainen ja mahdollistaa opiskelun. Vaikka välillä onkin haasteita sovittaa tutkimusryhmäopintoihin liittyviä Teams-kokouksia keskelle työpäivää, on esimies ollut ymmärtäväinen ja joustava. Tämä lisää arvostuksen tunnetta sekä tuo intoa opiskeluun ja luottamusta työnantajaa kohtaan.

Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan sen laajassa merkityksessä mielekästä ja sujuvaa työtä turvallisessa ja terveyttä edistävässä työympäristössä ja työyhteisössä. Työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat monet arkeen ja työhön liittyvät asiat ja näiden sujuva yhteensovittaminen. Omalla avoimella asenteella ja uteliaalla otteella voi jokainen vaikuttaa oman kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa. Koska muutos on jatkuvaa, myös työelämässä, on jokaisen yksilön omalla vastuulla pysyä muutoksessa mukana. Sitä ei kannata pitää uhkana, vaan mahdollisuutena nähdä ja kokea uusia asioita.

 

Lähteet:

Bakker, A. B., & Demerouti, E. (2007). The Job Demands-Resources model: state of the art [Article]. Journal of Managerial Psychology, 22(3), 309–328.  https://doi.org/10.1108/02683940710733115

Tummers, Lars G, and Arnold B Bakker. “Leadership and Job Demands-Resources Theory: A Systematic Review.” Frontiers in psychology 12 (2021): 722080–722080.

Kossek, Ellen Ernst, Thomas Kalliath, and Parveen Kalliath. “Achieving Employee Wellbeing in a Changing Work Environment: An Expert Commentary on Current Scholarship.” International journal of manpower 33.7 (2012): 738–753.

Korunka, C. (ed.) 2021. Flexible working practices and approaches. 1–3.

 

Teksti:

Tanja Halme
röntgenhoitaja, YAMK-opiskelija
Turun AMK

Marion Karppi
tutkimusvastaava, lehtori
Turun AMK

New Ways of Promoting Performance -tutkimusryhmä