Hoitoympäristö iäkkään toimintakyvyn tukena

21.11.2022

Tehostettujen palveluasumisyksiköiden hoitoympäristöt on suunniteltava asukkaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä ylläpitäviksi. Hoitoympäristön suunnittelussa on huomioitava siten useita yksityiskohtia.

Ikääntyneen väestön määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Toimintakyvyn heiketessä iäkkäiden henkilöiden kotona pärjääminen ei enää välttämättä onnistu, eikä turvallista asumista pystytä aina varmistamaan avohoidon toimin. Tällöin tarvitaan tehostettua palveluasumista, joka on tarkoitettu ympärivuorokautista hoivaa, huolenpitoa ja valvontaa tarvitseville iäkkäille henkilöille. Vanhuspalvelulaki edellyttää Suomessa iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn edistämistä ja ylläpitoa myös pitkäaikaishoidossa.

On tärkeää, että tehostetun palveluasumisen yksiköiden hoitoympäristöt suunnitellaan dementiaystävällisesti.

Tehostetun palveluasumisen asukkaat ovat usein monisairaita ja yhä useammalla on myös heikentynyt kognitio ja jopa yli puolella on muistisairaus. Muistisairaus onkin yksi keskeisiä tehostettuun palveluasumiseen pääsemisen ennustajista. Tämän vuoksi on tärkeää, että tehostetun palveluasumisen yksiköiden hoitoympäristöt suunnitellaan dementiaystävällisesti.

Selvitimme opinnäytetyössämme kirjallisuuskatsauksen avulla, millainen hoitoympäristö tukee iäkkään henkilön toimintakyvyn ylläpitämistä tehostetussa palveluasumisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla toimeksiantaja voisi kehittää hoitoympäristöä tehostetussa palveluasumisessa iäkkäiden henkilöiden toimintakykyä paremmin tukevaksi.

Toimintakyvyn tukeminen lähtee hoitoympäristön suunnittelusta

Tutkimusten mukaan iäkkäiden henkilöiden toimintakykyä tehostetussa palveluasumisessa voidaan paremmin tukea esteettömällä ja viihtyisällä hoitoympäristöllä, jossa tulisi olla monipuoliset ulkoalueet sekä osaava ja riittävä hoitohenkilökunta.

Esteetön hoitoympäristö lisäsi asukkaiden turvallisuutta ja aktiivisuutta sekä edisti toimintakykyä kaikissa sen osa-alueissa, niin fyysisessä, psyykkisessä kuin sosiaalisessakin. Varsinkin turvallisuuden tunne koettiin tärkeänä elementtinä edesauttamaan iäkkäiden toimintakykyä. Tämä tuli esille esimerkiksi siten, että sisätiloissa tulisi olla turvallisuustekijöitä, mutta niiden ei tulisi rajoittaa asukkaiden omatoimista liikkumista.

Kauniisti sisustetulla ja aisteja stimuloivalla ympäristöllä koettiin olevan positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn.

Hoitoympäristön viihtyisyys taas edisti asukkaiden emotionaalisia ja kognitiivisia toimintoja. Tuttujen tavaroiden siirtäminen uuteen hoitopaikkaan loi jatkumoa uuden ja vanhan kodin välillä, mikä lisäsi kodinomaisuuden tunnetta. Myös kauniisti sisustetulla ja aisteja stimuloivalla ympäristöllä koettiin olevan positiivisia vaikutuksia iäkkäiden henkilöiden toimintakykyyn. Ulkoalueiden monipuolisuudella voitiin lisätä asukkaiden mielekästä ja itsenäistä ulkoilua, mikä lisäsi asukkaiden toimintakykyä.

Lisäksi hoitohenkilökunnan ammattitaito ja riittävyys olivat suoraan yhteydessä asukkaiden toimintakyvyn ylläpitämiseen. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että liian vähäinen henkilökunta vaikutti negatiivisesti asukkaiden aktivoimiseen.

Esteetön ja avoin hoitoyksikkö edisti asukkaiden hyvinvointia ja edesauttoi omatoimista liikkumista.

Toimintakyvyn ylläpitäminen tukee ikääntyneiden itsenäisyyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua. Pitkäaikaishoidossa asukkaille tulee tarjota mahdollisuutta osallistua hyvinvointia ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan yksin sekä yhdessä muiden asukkaiden kanssa.

Hoitoympäristöt tulee suunnitella iäkkään henkilön toimintakykyä vastaaviksi. Esimerkiksi esteetön ja avoin hoitoyksikkö edisti asukkaiden hyvinvointia ja edesauttoi omatoimista liikkumista, mikä taas edisti toimintakykyä. Iäkkäiden toimintakykyä tehostetuissa palveluasumisissa voidaan siis tulevaisuudessa edistää kiinnittämällä jo suunnitteluvaiheessa huomiota pohjaratkaisuihin ulkoalueita unohtamatta.

 

Tutustu Ella Riikosen ja Veera Rinteen opinnäytetyöhön: Iäkkään henkilön toimintakykyä ylläpitävä hoitoympäristö tehostetussa palveluasumisessa – kuvaileva kirjallisuuskatsaus.

 

Lähteet:

Calkins, M. 2017. From Research to Application: Supportive and Therapeutic Environments for People Living With Dementia. The gerontologist, vol. 58, no 1, pp. 114–128. https://doi.org/10.1093/geront/gnx146

Juva, K. & Eloniemi-Sulkava, U. 2015. Hyvä ympärivuorokautinen hoito. Muistisairaudet. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Kuntaliitto. 2020. Iäkkäiden palvelut. https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaalihuolto/iakkaiden-palvelut

Lehto-Niskala, V. 2021. Toimintakyky hoivapolitiikan ja hoidon arjen risteyksessä. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/133478/978-952-03-2054-%206.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Vanhuspalvelulaki (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) 2012/980. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980#L1P3a

Wahlroos, N., Stolt, M., Nordin, S. & Suhonen, R. 2021. Evaluating physical environments for older people – Validation of the Swedish version of the Sheffield Care Environment Assessment Matrix for use in Finnish long-term care. International Journal of Older People Nursing, vol. 16, no 5. pp. -n/a. https://doi.org/10.1111/opn.12383

 

Teksti:

Ella Riikonen
Sairaanhoitajaopiskelija
Sairaanhoidon osaamisala
Turun AMK

Veera Rinne
Sairaanhoitajaopiskelija
Sairaanhoidon osaamisala
Turun AMK

Tuuli Paija
TtM, päätoiminen tuntiopettaja
Sairaanhoidon osaamisala
Turun AMK