Todentuntuisilla simulaatioilla kohti turvallisempaa ensihoitotyötä

Simulaation käyttö terveysalalla on tutkitusti perusteltua ja tärkeä oppimismenetelmä nyt ja tulevaisuudessa. Iida Mikkosen ja Aaro Pihkalan opinnäytetyössä lisättiin ensihoitajakoulutuksen simulaatio-oppimisen todentuntuisuutta eri tavoin.

Talven ensimmäisten pakkasten saapuessa ensihoitajien kahvipöydässä käydään keskustelua edellisen vuoden liukkaista keleistä. Harva keskustelu palaa enää kesään. Tämä esimerkki kuvaa muistin tilannesidonnaisuutta ja asiayhteyden merkitystä oppimiselle. Tietoa on helpompi palauttaa mieleen, kun vallitsevat olosuhteet ovat samat. Vastaavaa hyödynnetään terveydenhuollon simulaatio-oppimisessa, jossa jäljitellään todellista tilannetta, jotta asiat muistuisivat mieleen potilastyössä.

Simulaatio tähtää yleensä jonkin konkreettisen taidon kehittämiseen niin, että sitä voidaan soveltaa käytäntöön. Ihminen on todennäköisesti simuloinut jo paljon ennen kuin termi “simulaatio” on määritelty. Jos ajattelemme kivikauden ihmisiä sen aikaisine aseineen, on helppoa kuvitella heidät harjoittelemassa välineiden käyttöä. Harjoittelun kohteena on voinut olla esimerkiksi lingolla osumatarkkuuden parantaminen maalitaulua apuna käyttäen. Kokeneempi on mahdollisesti opastanut aloittelijaa ja kertonut, missä olisi kehitettävää. Olisi ollut hulluutta lähteä mammuttimetsälle aseen kanssa, jonka käyttöä ei ole koskaan harjoitellut. Tuurilla olisi voinut saada saalista, mutta riski jopa oman hengen menetykseen olisi ollut suuri.

Jotta oppiminen olisi tehokasta ja pysyviä mielikuvia luovaa, on simulaatioympäristön vastattava mahdollisimman hyvin todellista tilannetta.

Nykyajan simulaatio-oppiminen ei perusajatukseltaan eroa edellisestä kivikauden kuvitteellisesta tilanteesta. Ajatus siitä, että ihminen oppii parhaiten tekemällä, on vanha mutta edelleen toimiva viisaus. Jotta simulaatioissa opituista taidoista saataisiin mahdollisimman suuri siirtovaikutus suoraan työelämään, tulee simulaatioiden todentuntuisuuteen kiinnittää huomiota. Jotta oppiminen olisi tehokasta ja pysyviä mielikuvia luovaa, on simulaatioympäristön vastattava mahdollisimman hyvin todellista tilannetta, jossa oppija voi turvallisissa olosuhteissa harjoitella haastaviakin tapahtumia.

Vaikka esimerkiksi pakkaskeliä, liukkautta tai muita vastaavia olosuhteita on vaikeaa tuoda simulaatioihin, on useita pieniä asioita, joilla todentuntuisuutta voidaan lisätä. Näitä ovat esimerkiksi simulaatiotilojen kalusteiden sekoittaminen, oikeiden lääkepurkkien sekä lääkelistojen tuominen simulaatioihin sekä alkuperäisten sydänfilmien käyttö tai simuloidun potilaan vaatteiden sotkeminen tekovereen. Suuri vaikutus on myös itse simuloijien ja potilasta mahdollisesti esittävän opiskelijan heittäytymisellä. Työkokemuksen karttuessa opiskelijat pystyvät itse tuomaan simulaatioihin oppimista tukevia elementtejä, esimerkiksi esittämällä häiriköiviä omaisia tai jaarittelevia epäselviä potilaita.

Oppimiskeskustelu oppimisen tehostajana

Jos sinulle ei kerrota, miten onnistut tai miten jokin asia kuuluisi tehdä, mistä voit tietää, onko toimintatapa oikea? Joissakin asioissa voi olla useita oikeita tapoja, eikä voida sanoa yhden olevan toista parempi. Omaa toimintaa pitää pystyä perustelemaan. On ymmärrettävä kokonaisuus sen sijaan, että ymmärrettäisiin vain yksittäisiä peräkkäisiä toimintoja. Ennen simulaatiota asetetaan oppimiselle jokin tavoite. Tavoitteena voi toimia esimerkiksi tarkistuslistan mukaan toimiminen, hyvä kommunikointi esimerkiksi suljetun ympyrän viestintää hyödyntäen tai hoitosuunnitelman laatiminen.

Oppimiskeskustelussa pohditaan yhdessä osallistujien ja tarkkailijoiden kanssa oppimistavoitteiden saavuttamista. Oppimiskeskustelu on oppimisen kannalta simulaation tärkein osuus. Itsereflektio ja oman toiminnan perustelu lisäävät oppimista ja auttavat hahmottamaan syy-seuraussuhteita. Omasta toiminnasta palautteen saaminen on tärkeää, koska itse ei välttämättä tunnista omia virheellisiä toimintatapojaan.

Ohjaaja vetää oppimiskeskustelua ja ohjaa sitä oikeaan suuntaan. Toisen toimintaa tarkkailemalla on helpompaa nähdä muiden tekemiä ratkaisuja, tästä syystä oppimiskeskustelussa onkin tärkeää saada palautetta myös tilannetta seuranneilta henkilöiltä. Paremman oppimistuloksen aikaansaamiseksi on tärkeää, että myös oppimiskeskustelun ilmapiiri pysyy positiivisena ja simuloidusta tilanteesta puhutaan asiallisesti ja rakentavasti.

 

Tutustu opinnäytetyöhön: Simulaatio-oppiminen ensihoitajakoulutuksessa – lisää todentuntuisuutta Turku AMK:n simulaatioihin.

 

Teksti:

Iida Mikkonen
Ensihoitaja (AMK)

Aaro Pihkala
Ensihoitaja (AMK)

Jaana Koskela
Lehtori
Ensihoitajakoulutus, Turun AMK

Jani Paulin
Koulutusvastaava, lehtori
Ensihoitajakoulutus, Turun AMK