Korona-ajan havaintoja vanhustyön kentältä

Keväällä 2020 Suomeen julistettiin lähes poikkeustila COVID-19-viruksen vuoksi. Keskeinen riskiryhmä virukseen sairastumisessa ovat ikäihmiset. Tässä kirjoituksessa kuvaamme ikäihmisten, heidän läheistensä ja vanhustyöntekijöiden näkemyksiä korona-ajan hyvinvointivaikutuksista ja arkipäivän haasteista.

Monet ikäihmiset ovat tuoneet esille yksinäisyyden kokemuksen lisääntymisen. Läheiset eivät ole uskaltaneet vierailla heidän kotonaan tai asumisyksiköissä koronan leviämisen pelon vuoksi. Vierailukiellot ovat tuottaneet kokemuksia eristymisestä arkipäivästä, omaisista ja ystävistä. Lisäksi tukihenkilö- ja vapaaehtoistoiminta ovat vähentyneet tärkeiksi koettujen vierailujen osalta.

Ikäihminen tiivistää muuttuneen elämäntilanteensa seuraavasti: ”Eniten ahdistaa kielto tavata läheisiäni. En ole tavannut lapsiani kuukausiin, viimeksi viime kesänä ulkona. Mieluummin sairastuisin ja vaikka kuolisin pois kuin eläisin erakkona täällä turvassa.”

Sairaalassa hoitohenkilökunta on havainnut, ettei ikäihmiset halua kotiutua sairaalajakson jälkeen. Kotona on yksinäistä, koska siellä ei ole ketään, kelle puhua asioitaan.  Siksi kotiin lähtemistä pelätään: ”Pelottaa ja ahdistaa. Kuin olisi sota tai jokin kriisi. Tai niinhän se onkin. Näen unta koronasta, nukun huonosti. Minulla on iso epäusko siihen, että tämä olisi ohi ennen kuin oma aika jättää.”

Ratkaisuksi toimintatapojen muuttaminen

Asumisyksiköissä on löydetty onneksi yhdessä uudenlaisia toimintatapoja, miten asukkaat ja läheiset voivat tavata toisiaan terveysturvallisesti. Lisäksi etäyhteysmahdollisuuksia on lisätty. Videopuheluista on tullut monille asukkaille uusi, arkipäiväinen tapa kommunikoida omaisten ja ystävien kanssa.

Tapaamisia on järjestetty myös  muun muassa ulkona tai sovituissa paikoissa sisätiloissa erityisohjeita noudattaen. Nämä ovat osaltaan ylläpitäneet asukkaiden ja omaisten välisiä suhteita. Lisäksi tukihenkilö- ja vapaaehtoistoiminta ovat käynnistyneet uudelleen kevään 2021 aikana. Asukkaiden läheiset ovat käyneet myös aikaisempaa enemmän ulkoiluttamassa omia läheisiään.

Arkipäivän toiminnot ja kontaktit

Ikäihmiset ovat kaivanneet käyntejä tutuissa harrastuspaikoissa. Monen vaivat ovatkin lisääntyneet vähentyneen liikunnan vuoksi. Tämän ovat tunnistaneet myös ikäihmiset: “Kunto heikkenee. Nyt voi vain kävellä. Ei pääse salille. Kun vanhana lopettaa, se on sitten loppu. Lihakset heikkenevät niin nopeasti, että paluuta ei enää ole.”

Päivittäisen liikkumisen tärkeyttä ja toimintakyvyn ylläpitoa kuvaa ikäihminen varsin yksityiskohtaisesti: ”Kun yksin asun, kävin monta kertaa viikossa kauppakeskuksessa. Siellä vain istuskelin penkillä ja vain katselin ihmisiä, ainakin pari tuntia aina kerrallaan. Se virkisti mieltä, ja tuli samalla käytyä jossakin. Nyt siihen penkkiin on vedetty narut päälle, että siinä ei voi enää istua. Siellä ei saa enää olla.”

Ikääntyneet ihmiset eivät ole halunneet tai uskaltaneet lähteä tapaamaan edes sitä yhtä henkilöä, jonka kanssa on aikaisemmin virkannut tai tehnyt jotain muuta mukavaa. Puhelimessa toki puhutaan, mutta sekin on osittain vähentynyt.

Syy tähän on lähes surullinen. Ikäihmiset kertovat, että tulee vain enemmän ikävä, kun kuulee toisen äänen, mutta ei ole mahdollisuutta nähdä häntä.

Vaarana sosiaalisten taitojen ohentuminen

Liikunta- ja toimintakyvyn lisäksi monella muistisairaalla sosiaaliset taidot ovat heikentyneet. Muistisairas tarvitsee paljon toisen ihmisen esimerkkiä toimiakseen. Tästä hyvänä esimerkkinä on yhteisruokailu. Huoneisiinsa koronarajoitusten vuoksi “erakoituneet” muistisairaat asukkaat ovat saattaneet unohtaa, miten syödään itsenäisesti, kun kukaan ei ole näyttämässä mallia. Myös puheen tuottaminen ja sen mukana arkinen keskustelu on monelle nykyään vaikeampaa.

Monille kasvojen ja hoitajan huulien näkeminen vuorovaikutuksen onnistumiseksi on välttämätöntä, mutta kasvomaskien kanssa tämä ei onnistu: ”Silmät voivat hymyillä. Nyt huomaan sen, mutta näkisin mielelläni kasvot kokonaan ja ymmärtäisin paremmin puheen. Kuulen hieman huonosti.”

Kotona asuvat vanhukset ovat korvanneet toimettomuutta ja yksinäisyyttä tilaamalla kotiin esimerkiksi lukuisia lehtiä tai tavaroita, joita eläkkeestä ei ole kuitenkaan varaa maksaa.

Vanhustyöntekijät portinvartijoina

Vanhustyössä mennyt vuosi on ollut haastava. Ohjeet ja rajoitusmääräykset ovat tarkentuneet usein koronatilanteen muuttuessa. Samalla tämä on lisännyt epävarmuuden tunnetta ikäihmisissä.

Henkilökunta on joutunut tahtomattaan portinvartijan rooliin. Heidän on pidettävä huolta siitä, että vierailuille saavat tulla vain lähimmät omaiset sovittuna aikana, yksi omainen kerrallaan, kahden metrin turvaväliä noudattaen ja asianmukaisin hengityssuojaimin varustettuina.

Ohjeet rajoittavat myös itsemääräämisoikeutta. Ei ole helppoa pyytää asukasta jäämään omaan huoneeseensa, kun yhteisessä tilassa voi vain olla tietty määrä asukkaita samaan aikaan. Yhteiset kohtaamiset jäävät lähinnä ruokailujen varaan.

Tämä on aiheuttanut epäselvyyttä omaisten keskuudessa erityisesti asumisyksiköissä ja sairaaloissa. Niissä työntekijät tarkentavat ohjeistuksia viranomaisten suositusten mukaisesti painottamalla paikan terveysturvallisuutta.

Koronan hoidossa henkilökunnan panos on ollut korvaamaton

Omaiset ovat olleet jo yli vuoden huolissaan siitä, miten heille läheiset vanhukset voivat ja millainen on heidän hyvinvointinsa.

Vaikka puhelimet ja tietokoneet ovat käytössä, eivät ne korvaa kasvokkain tapaamisia. Siksi monen vanhuksen tilanne jääkin omaisille arvailujen ja henkilökunnan tietojen varaan erityisesti silloin, kun vanhuksella on muistiongelmia.

Omaisille on valjennut myös se tärkeä seikka, johon he eivät normaalioloissa osanneet ehkä kiinnittää huomiota. Tämä liittyy henkilökunnan ammatilliseen osaamiseen ja venymiseen.

Koronavuoden aikana vanhustyöosaamiselle on osattu antaa arvoa aikaisempaa enemmän. Lisäksi kaikille on tullut selväksi työn vaativuus ja siihen sisältyvät riskit sairastua itse. Omaiset ovat huomanneet, kuinka arvokasta hoito- ja huolenpitotyötä henkilökunta ikäihmisten parissa tekee. Tätä ovat painottaneet myös valtakunnan eri tiedotusvälineet.

 

Teksti

Sini Eloranta
Yliopettaja, TtT, dosentti
Turun AMK

Kari Salonen
Yliopettaja, YTT, VTL, FM
Turun AMK

Henna Artukka
YAMK-opiskelija, Gerontologinen asiantuntijuus
Turun AMK

Mari Löfstedt
YAMK-opiskelija, Gerontologinen asiantuntijuus
Turun AMK

Minnamaissi Limnell
YAMK-opiskelija, Gerontologinen asiantuntijuus
Turun AMK

Heidi Fallenius
YAMK-opiskelija, Gerontologinen asiantuntijuus
Turun AMK