Sote-alan projektit eivät ole yksiselitteisiä – onnistuminen vaatii vahvaa osaamista

Projektien onnistumiseen vaikuttavat monet seikat etenkin nyt, kun sosiaali- ja terveysalan projekteihin on tullut lisää kompleksisuutta. Muun muassa tietojärjestelmien kehitys ja tietojärjestelmien linkittyminen toisiinsa ovat lisänneet muutoksen hallinnan vaikeutta ja kiihdyttäneet päätöksenteon ja tekemisen tahtia.

Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin terveysteknologian opiskelijoiden Projektinhallinta sote-toimintaympäristöissä -opintojaksolla pohdittiin projektinhallinnan osatekijöitä ja onnistuneen sote-alan projektin elementtejä.

Sote-projektit vaativat aina yhteispeliä

Onnistunut sote-alan projekti vaatii monitahoista lähestymistapaa, ja sen menestyksen mittaaminen edellyttää monialaista tulkintaa. Projekteissa, jotka integroivat teknologian terveydenhuollon toimintoihin, keskitytään usein parantamaan hoitotuloksia, tarjoamaan parempaa palvelua potilaille ja lisäämään tehokkuutta.

Voidaan siis ajatella, että sote-alan projekteihin on tullut lisää kompleksisuutta. Tämä puolestaan on lisännyt muutoksen hallinnan vaikeutta sekä kiihdyttänyt päätöksenteon ja tekemisen tahtia. Substanssiosaaminen, hyvä resurssointi ja sitoutuneisuus yhteiseen tavoitteiseen ovat laadukkaan soteprojektin kulmakiviä.

Julkishallinnon organisaation päätöksentekomenettely, digitaalinen kehitys ja etäpalvelut tuovat sote-alan projekteihin tietynlaista yllätyksellisyyttä. Esimerkiksi potilas ja hoitaja eivät välttämättä enää kohtaa kasvotusten.

Sote-projektia ajatellen projektipäällikön on oltava valmis omaksumaan ja oppimaan uusia asioita hyvinkin nopealla aikataululla jokaisessa projektissa. Monitoimittajamallin hallinta ja toimittajien keskinäisen yhteistyön organisointi sekä palvelukokonaisuuden integraatioiden ja hallinnan kriittisyys korostuvat näissä projekteissa.

Mikä on laadukasta projektinhallintaa?

Projektinhallinta on projektin tavoitteiden ja päämäärän saavuttamiseen tähtäävien johtamistapojen soveltamista. Päämäärän, odotusten ja vaatimusten täyttyminen ovat projektien keskeisimpiä haasteita. Projektien onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät, kuten tekniset, sosiaaliset ja taloudelliset asiat.

Yhteistä onnistuneille projekteille on projektinhallinnan osaaminen ja juuri käynnissä olevaan hankkeeseen soveltuvat systemaattiset johtamistavat ja menetelmät. Johtamistapaan sisältyvät kaikki tiedot, taidot, työkalut ja menetelmät, joita projektin päämäärän ja tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan.

Projektinhallintaan kuuluu jatkuva ennakointi, sillä muutokset ovat usein väistämättömiä. Muutosten aiheuttamiin paineisiin tulee vastata nopeasti, ja projektin toiminta pitää sopeuttaa muuttuneeseen tilanteeseen. Projektinhallinta on myös päätöksentekoa, suunnittelua, ohjausta, toimeenpanoa, koordinointia, valvontaa, suunnan näyttämistä ja ihmisten johtamista.

Kaiken keskiössä on johtaminen

Kaikissa onnistuneen projektin ja projektinhallinnan määritelmissä yhteisenä tekijänä on valvonta. Projektinhallinnan keskeinen tekijä on ihmisten johtaminen, joka luo pohjan projektin onnistumiselle. Jos tällä sektorilla on ongelmia, ei projektille voi ennustaa valoisia tulevaisuuden näkymiä – erityisesti sote-alan projekteissa johtamisen merkitys korostuu.

Projektinhallinta voidaan jakaa toteutusprosessiin ja ohjausprosessiin. Toteutusprosessi tähtää projektin lopputuloksen aikaan saamiseksi. Toteutustyötä tulee ohjata, jotta tulos olisi asetettujen vaatimusten mukainen. Ohjausprosessilla taas pyritään mahdollisimman tehokkaaseen lopputulokseen, mutta samalla laatu tulee pitää tavoitteen mukaisena. Näiden kahden prosessin eron ymmärtäminen on tärkeää, koska se muodostaa lähtökohdan projektityypistä riippumattomien projektinhallinnan menetelmien käytölle.

Sote-alan projektin onnistumiseen pätee samat linjaukset kuin minkä tahansa projektin onnistumiseen. Onnistumisen määritelmä saattaa jopa muuttua prosessin aikana tai sen mukaan, kuka sen määrittelee. Syitä epäonnistumiselle on monenlaisia: vastuullisen johtamisen puute, loppukäyttäjien sitouttamisen ja kuuntelun puute sekä suunnittelemattomuus ja päämäärien määrittelemättömyys.

 

Teksti:

Tiina Kalliopuska
Master School -opiskelija, terveydenhoitaja (AMK)
Turun AMK

Minna Salakari
FT, lehtori
Turun AMK