Käsikirjoituksesta käytäntöön – oppimisprosessi SIMBA-projektin keskiössä

Simulaatio-oppiminen on huolellisesti suunniteltu monivaiheinen prosessi. Simulaation toteutus ja debriefing ovat oppimisen kannalta prosessin keskeisiä kulmakiviä. Sosiaali- ja terveysaloilla simulaatio rakentuu usein näyteltyjen asiakastapausten ympärille. SIMBA-projektissa jokainen mukana oleva maa luo simulaatioissa hyödynnettäviä skenaarioita.  

Simulaatioprosessi sisältää useita vaiheita, jossa organisoijalla ja osallistujilla on omat tärkeät roolinsa. Ennakkovalmisteluvaiheessa opettajan on hyvä orientoitua riittävästi simulaatio-oppimisen periaatteisiin, yhteisesti sovittuihin toimintatapoihin ja simulaatiotyypin mukaan käytettävissä olevaan ympäristöön ja tekniikkaan.

Ennen varsinaista simulaatiotilannetta orientoidutaan simulaatiotilanteeseen eli tarkennetaan simulaation tavoitteet ja tehdään tarvittavat ennakkojärjestelyt muun muassa osallistujien sekä simulaatiovalmistelujen suhteen. Simulaation osallistujille valmistautuminen voi tarkoittaa esimerkiksi skenaarioon liittyviä ennakkotehtäviä, ryhmänkeskustelua ja muuhun simulaatioon perehdyttävään video- tai audiomateriaaliin tutustumista sekä henkilökohtaisten oppimistavoitteiden valmistelua.

Oppimisen kannalta tärkein vaihe on simulaation jälkeinen purkukeskustelu eli debriefing.

Simulaation toteuttamisvaiheessa keskeistä on luoda turvallinen oppimisilmapiiri – simulaatio on turvallinen oppimistilanne, jossa järjestäjä ohjaa ja havainnoi tilannetta ja tarvittaessa esimerkiksi keskeyttää tai toistaa simulaation. Myös osallistujilla voi olla erilaisia rooleja oppimistilanteessa, kuten simulaatiossa erilaisissa ammatti- tai asiakasroolissa toimimista tai lisäksi muiden osallistujien simulaatiotilanteen havainnointia.

Oppimisen kannalta tärkein vaihe on simulaation jälkeinen purkukeskustelu eli debriefing. Tämä tarkoittaa oppimiskokemuksen läpikäymistä ja on erittäin tärkeä oppimista vahvistava tekijä. Oppimiskeskustelu suunnitellaan etukäteen, ja se on usein teemoitettu sisältäen reflektointia tukevia kysymyksiä sekä simulaatiotilanteen havainnoinnista nousseita huomioita. Simulaatiotilanteen oppimiskeskustelu voi koostua järjestäjän palautteesta, vertaispalautteesta sekä esimerkiksi simulaatiossa näyttelijänä toimineen palautteesta. Henkilökohtainen palaute vahvistaa tutkitusti oppimista. Lopuksi järjestäjän ja osallistujien kesken huolehditaan simulaation jälkeisistä toimenpiteistä muun muassa tilojen ja välineiden siistimisestä. Tärkeää on myös kerätä palaute osallistujilta tulevien simulaatiotilanteiden kehittämiseksi.

Sote-alojen simulaatioissa hyödynnetään erilaisia skenaarioita ja simulaatiotyyppejä

Sosiaali- ja terveysalalla simulaatiotilanteet ja -prosessit ovat kestoltaan ja tyypiltään vaihtelevia. Vuorovaikutustaitoja ja kliinistä päätöksentekoa tukevassa simulaatio-oppimisessa varsinainen simulaatio-oppiminen rakentuu useimmiten virtuaalisessa tai reaalimaailmassa tapahtuvan “roolipelaamisen” ympärille. Simulaatioprosesseissa voidaan yhdistellä myös virtuaaliympäristöjen sekä reaalimaailmassa tapahtuvaa toimintaa prosessin eri vaiheissa. Erilaisia esimerkkejä simulaatioista löytyy kansainvälisistäkin projekteista paljon.

Toimintaterapeuttikoulutuksessa Uudessa-Seelannissa on jopa kokeiltu ja tutkittu 40 tunnin harjoittelujaksoja, joka toteutui viikon kestoisena ”suursimulaationa” sisältäen asiakastapaukseen ja toimintaterapiaprosessiin liittyvää toimintakyvyn arviointia ja intervention suunnittelua sekä ammatillisen vuorovaikutuksen harjoittelua niin moniammatillisesti kuin asiakkaan lähiympäristönkin kanssa. Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteeksi nousi oppimistulosten lisäksi simulaatio-opetuksen kustannustehokkuus ja sen mahdollisuudet olla koulutuksessa osa kliinistä harjoittelua.

Eräässä pelillistetyssä simulaatiossa röntgenhoitajakoulutuksen opiskelijat kohtasivat virtuaalimaailmassa oman avatarinsa kautta MRI-tutkimukseen tulevan pelokkaan potilaan. Simulaation tarkoituksena oli harjoitella kohtaamista tutkimustilanteessa ja empatiataitoja. Tässä simulaatiossa opiskelijat valitsivat tilanteeseen sopivia vastauksia vastausvaihtoehtojen joukosta saaden välittömästi vastareaktion. Potilas-avatar reagoi palautteeseen antaen vastauksen sekä animoiduin elein ja ilmein.

Monipuolisia ja sovellettavia toimintaterapiaskenaarioita

Simulaatiotyypistä riippumatta saavutetaan tutkitusti positiivisia oppimistuloksia, mutta huolellinen ja mahdollisimman autenttisen ja aidonoloisen asiakastapauksen käsikirjoittaminen eli skenaarion rakentaminen sekä erityisesti henkilökohtainen palaute simulaation debriefingissä ovat osa hyvää ja tehokasta simulaatio-oppimista.

SIMBA-projektissa skenaarioilla tavoitellaankin simulaatiotilanteita, jotka liittyvät monipuolisesti ajankohtaisiin ilmiöihin toimintaterapia-alalla – toimintaterapiaprosessiin toiminnallisuuden arvioinnista terapian toteutukseen, moniammatillisuuteen ja terapeuttiseen vuorovaikutukseen erilaisiin asiakasryhmien kanssa. Tärkeää on myös skenaarioiden hyödynnettävyys kansainvälisesti eli niiden sovellettavuus käytännössä muun muassa erilaisiin oppimisympäristöihin ja kulttuureihin. Näin edistetään myös toimintaterapia laatua ja vaikuttavuutta tulevaisuudessa.

 

Teksti:

Heli Arokki
Päätoiminen tuntiopettaja, toimintaterapeuttikoulutus
SIMBA-projektityöntekijä

Anu Kuikkaniemi
Lehtori, toimintaterapeuttikoulutus
SIMBA-projektipäällikkö

Minna Kivi
Toimintaterapeuttiopiskelija

 

 

Kuva: Simulaatioissa voidaan harjoitella vaikkapa erilaisten asiakasryhmien kohtaamista. Toimintaterapeuttikoulutuksessa alkaneessa kansainvälisessä SIMBA-projektissa tuotetaan teoreettinen viitekehys eli muodostetaan kansainvälisesti yhteiset lähtökohdat ja periaatteet simulaatio-oppimisen hyödyntämiseksi toimintaterapiaopinnoissa.