Kotisynnytykset haastavat terveysviestinnän – miten erottaa faktat fiiliksistä?

Lisääntyneet kotisynnytykset ja niihin liittyvät komplikaatiot ovat herättäneet keskustelua julkisuudessa. Terveydenlukutaito on avainasemassa turvallisten valintojen tekemisessä.

Nykypäivän sosiaalinen media tarjoaa tietoa kotisynnytyksestä niin puolesta kuin vastaan. Tiedon oikeellisuutta ja lähdeperäisyyttä tulisikin kriittisesti arvioida kotisynnytystä harkittaessa. Vaikka synnyttäjällä on oikeus valita synnytyspaikaksi oma koti, ei suunniteltua kotisynnytystä suositella terveydenhuollon ammattilaisten ja asiantuntijoiden toimesta.

Kotisynnytysten taustalla on monia syitä

Ylen (2025) julkaisemassa uutisessa useamman vauvan kerrottiin kuolleen kotisynnytysten takia viimeisen vuoden aikana. Suomessa valtaosa synnytyksistä tapahtuu sairaalassa, mutta myös suunniteltuja kotisynnytyksiä raportoidaan vuosittain yhä etenevissä määrin. Esimerkiksi vuonna 2010 kotisynnytyksiä raportoitiin vain 12 kappaletta, ja vuonna 2020 lukumäärä oli 74. Vuoden 2023 aikana suunniteltuja kotisynnytyksiä tapahtui lähes 150 eli kolmessa vuodessa määrä oli kaksinkertaistunut. (Yle 2024; 2025.)

Keskeisimmiksi teemoiksi kotisynnytyksen valintaan johtavista syistä mainittiin pelko ja epäluottamus sairaalaa ja lääketieteellisiä toimenpiteitä kohtaan (Morrisin ym. 2024). Myös ajatus siitä, että synnytyksen hallinta omassa kotiympäristössä toimisi paremmin ja että synnytys olisi siten turvallisempaa sairaalaan verrattuna, vaikutti synnyttäjien synnytysympäristön valintaan.

Synnyttäminen kotona on laillista muttei suositeltavaa

Suomen laki ei erikseen kiellä suunniteltuja synnytyksiä kotona (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559; Suomen perustuslaki 11.6.1999/731; Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326), mutta kotisynnytykset eivät kuulu julkisen terveydenhuollon palveluihin (NEUKO 2021).

Kotisynnytysten on todettu nostavan riskiä matalammille Apgar-pisteille ja peri- ja neonataalikuolemille, minkä vuoksi sairaalasynnytystä suositellaan kaikille synnyttäville ensisijaiseksi synnytyspaikaksi (THL 2013, 256–258).

Raskaana olevien parissa työskentelevillä terveydenhuollon ammattilaisilla on tärkeä rooli kotisynnytykseen liittyvästä tiedonannosta, kuten matalan riskin synnyttäjän kriteereistä, kotisynnytykseen liittyvistä järjestelyistä ja kotisynnytyksen riskeistä. Tiedonannon tulee aina olla asiallista ja puolueetonta. (THL 2013, 257–259).

Kotisynnyttäjät hakevat vertaistukea somesta ja verkostoista

Sosiaalisen median suosio terveysviestinnässä on kasvanut viime vuosina paljon ja muuttanut tapaa saada ja jakaa tietoa. Se tarjoaa ajankohtaista, vuorovaikutteista ja avointa sisältöä, joiden kautta yksilöt voivat keskustella, ilmaista itseään ja jakaa kokemuksiaan. (Suonsivu 2021, 56–58, 76.)

Tarjolla olevaan tietoon suhtaudutaan peilaamalla sitä omaan ympäristöön ja mielipiteisiin aiemman, jo olemassa olevan tiedon pohjalta. Sosiaalisella verkostolla onkin merkittävä vaikutus yksilön käyttäytymisen muutokseen. (Suonsivu 2021, 56–58, 76.)

Jouhkin (2008) tutkimukseen (ks. Kovasiipi & Kuosa 2019, 9) osallistuneet kotisynnyttäjät kertoivat kohdanneensa paheksuvaa ja epäasiallista kohtelua terveydenhuollon ammattilaisten taholta. He eivät kokemuksensa mukaan saaneet riittävästi tietoa ja tukea, vaan joutuivat etsimään niitä itsenäisesti internetistä ja kirjoista.

Morrisin ym. (2024) tutkimuksessa taas havaittiin, että kotisynnyttämistä puoltavat tai harkitsevat henkilöt muodostivat sosiaalisessa mediassa yhteisöjä, joissa he hakivat vertaistukea, keskustelivat mahdollisuuksista ja jakoivat positiivisia kokemuksia keskenään.

Terveydenlukutaito on merkittävä osa hyvinvointia

Vertaistuki ja kokemusten jakaminen voivat tarjota arvokasta tietoa ja henkistä tukea niitä etsiville, mutta mediassa jaettujen tietojen luotettavuutta ei aina voi varmistaa. Tämän vuoksi terveyskysymyksissä on erityisen tärkeää arvioida sisältöä kriittisesti ja tarkistaa, perustuuko jaettu tieto luotettaviin lähteisiin ja asiantuntijoiden suosituksiin. (Suonsivu 2021, 10.)

Yhteenvetona voidaan todeta sosiaalisen median olevan suuressa roolissa kotisynnytysten terveysviestinnässä. Sen hyödyntäminen edellyttää käyttäjältä kriittistä terveydenlukutaitoa ja eettistä vastuuta. Sosiaalisen median mahdollistama vertaistuki voi olla eduksi, mutta sen sisältämän tiedonoikeellisuuden varmistaminen suhteessa asiantuntijoiden suosituksiin tulee selvittää.

 

 

Teksti:

Julia Erwe, Master School -opiskelija
Turun AMK

Pia Jaatinen, Master School -opiskelija
Turun AMK

Minna Salakari, lehtori, FT
Turun AMK

Aleksi Rajamäki, viestinnän asiantuntija, FM
Turun AMK

 

 

Kuva: Unsplash