Kumman valitsisit: kehityksellisen trauman vai persoonallisuushäiriön?

Diagnoosikeskeisyys on tätä päivää. Historiassa ihmisten kyltymätön tarve selittää ja hakea selityksiä on vienyt tiedettä ja kehitystä aina uudelle tasolle. Nykyelämän nopea tempo ja kiire ratkaista asioita sekä tavoitella täydellistä elämää tuntuvat vielä lisäävän tarvetta selittää eri ilmiöitä.

Voisimmeko terveydenhuollossa keskittyä oleellisempaan – ei niinkään diagnoosiin, vaan pikemminkin siihen, mitä potilas oikeasti tarvitsee? Onko diagnoosi kuitenkaan avain tyytyväisempään tai mielekkäämpään elämään?

Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeistus yhteisöjen mielenterveyspalveluista sisältää avoimen dialogin mallin, jossa hoidon keskiössä, diagnoosin sijaan, ovat aito vuoropuhelu sekä merkityksien ja yhteisen kielen löytäminen. Sen tavoitteena on auttaa yksilöä ja perhettä, jolla on mielenterveysongelmia. (WHO 2021, 27–29.)

Moniulotteinen lähestymistapa lisää potilaan toivoa toipumisesta ja vähentää stigmaa.

Tämä avoimen dialogin malli kääntää katseen systeemisempään lähestymistapaan, joka huomioi yksilön elämänkokemukset, suhteet ja yhteiskunnalliset tekijät. Tällainen moniulotteinen lähestymistapa lisää potilaan toivoa toipumisesta ja vähentää myös stigmaa. Kuitenkin edelleen biolääketieteelliset selitykset ovat hallitsevia, minkä kertoo tuore tutkimus, jossa selvitettiin näiden lähestymistapojen eroja sekä ilmentymistä alan oppimateriaaleissa (Fellin, Zizevskaia & Galbusera 2024, 7–10).

Sanoilla on väliä erityisesti terveysviestinnässä

Terveysviestinnässä stigman vähentäminen on tärkeää. Myönteinen viestintä on tutkitusti vaikuttavampaa kuin kritisoiva tai ylhäältäpäin ohjeistava. Tämä tulisi muistaa myös potilaskohtaamisissa. Kielenkäytöllä ja sanoilla on merkitystä vuorovaikutuksessa. (Järvi 2022.)

Mietitäänpä tilannetta, jossa saisit kuulla sinulle asetetun persoonallisuushäiriö diagnoosin. Sana kertoo siitä, että persoonassasi on jotakin vikaa, se on jotenkin häiriöllinen. Psykiatrinen diagnoosi on yleisesti ajatellen kenelle vain, oli sitten kyse mistä diagnoosista tahansa, vaikea sisäistää tai ottaa osaksi omaa identiteettiä.

Kuka meistä olisi valmis vastaanottamaan omaan persoonaansa kohdistuvan viallisuuden, kuten sana persoonallisuushäiriö antaa ymmärtää?

Mutta erityisen hankalaa se tuntuu olevan persoonallisuushäiriö-diagnoosin kanssa. Tämä on toki ymmärrettävää sillä, kuka meistä olisi valmis vastaanottamaan omaan persoonaansa eli omaan itseensä kohdistuvan viallisuuden, kuten sana persoonallisuushäiriö antaa ymmärtää.

Sana nostaa esiin häpeän tunteen, joka niin usein, juuri kyseisestä ongelmasta kärsiviä, ohjaa tunnepuolella toimimaan haitallisella tavalla, kaikista eniten heitä itseään vastaan. Lisääkö tämä potilaan motivaatiota hoitoon, jota terveysviestintäkin tavoittelee?

Vaikuttavuutta ja inhimillisyyttä etsimässä

Olen huomannut työssäni psykiatrisella osastolla, kuinka potilaan on helpompi käsitellä ongelmiaan niille luomiensa merkitysten ja tarpeiden kautta. Tieteen yleistajuistamisessa tavoitteena on viestiä niin, että tutkittu tieto avautuu jokaisen kuulija saaville ymmärrettävällä kielellä (Isopahkala-Bouret 2023; Vitikka 2025, 1).

Terveysviestinnässä osallisuus ja merkityksellisyys näyttelevät vaikuttavuuden suhteen suurta roolia (Visscher ym. 2018). Sana kehityksellinen trauma luo potilaan ongelmille merkitystä, mutta linkittää ne myös tarpeisiin – mitä olenkaan vailla?

Onko sillä lopulta merkitystä, mitä sanaa käytämme kuvaamaan yksilön ongelmia? Terveysviestinnässä, jota myös psykoedukaatio on, sanoilla ja niiden luomilla merkityksillä on valtava vaikutus. Se, kuinka luomme potilaaseen luottamuksellisen hoitosuhteen, mitä sanoja yhteisessä vuorovaikutuksessa käytämme, voi pahimmillaan lisätä potilaan ongelmia mutta parhaimmassa tapauksessa tuoda uusia merkityksiä ja osallisuutta yhteisöön sekä mahdollistaa muutosta ja inhimillistä kasvua. Kyse on siitä, miten potilaan oma kokemus rakentuu sillä perusteella, millä käsitteillä häntä kuvataan.

Arvostava viestintä on jokaisen oikeus

Vaikuttavassa viestinnässä korostuu kyky inhimilliseen vuorovaikutukseen (Kaiku 2022). Viestintätaitojen lisääminen alan koulutukseen lisäisi potilaiden terveyskäyttäytymistä ja palvelisi myös potilaan henkilökohtaisia tarpeita (Back 2019, 435–40).

Hoitotyössä arvostava viestintä on jokaisen potilaan oikeus. Hoidollisessa kohtaamisessa hoitotyöntekijät voivat vaikuttaa viestinnällään ja sanoillaan potilaan toipumiseen ja itseymmärryksen lisääntymiseen.
 

 

Teksti:

Suvi Mäkinen, sairaanhoitaja (AMK)
Master School -opiskelija (kliininen asiantuntija, mielenterveys- ja päihdetyö)
Turun AMK

Minna Salakari, lehtori, FT
Turun AMK

Aleksi Rajamäki, viestinnän asiantuntija, FM
Turun AMK