Lääkkeen antaminen lihakseen – mihin pistetään?
Käsittelimme opinnäytetyössämme lihaksen sisäisen injektion antamista vatsanpuoleiselle pakaralihasalueelle, eli ventrogluteaalisesti, ja olkavarren lihakseen. Lähteiden perusteella ventrogluteaalista lihasaluetta pidetään turvallisimpana injektion antoalueena. Selänpuoleinen pakaralihasalue, eli dorsogluteaalinen lihas, ja olkavarren lihas puolestaan todetaan hyvin riskialttiiksi injektion antopaikoiksi.
Dorsogluteaalisen alueen yksi isoimmista haitoista on pakaran läpi kulkeva iskiashermo, johon pistäminen vahingossa voi aiheuttaa potilaalle silmitöntä kipua ja pitkäaikaisen hermovaurion. Dorsogluteaalista pistotekniikkaa ei enää opeteta kouluissa. Sen komplikaatioista on julkaistu lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia, joiden perusteella selänpuoleista pakara-aluetta ei enää suositella käytettäväksi pistopaikkana.
Olkavarsi on viimeinen suositeltu pistopaikka, jota tulisi harkita.
Olkavarteen annettavat pistokset kuuluvat yleisimpiin lihaksensisäisesti annettaviin pistoksiin. Tutkimukset ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että olkavarsi on viimeinen suositeltu pistopaikka, jota tulisi harkita. Pääasialliseksi syyksi tälle on annettu lihaksen vaihteleva kehittyneisyys ja paksuus eri henkilöiden välillä, jolloin se ei ole aina luotettava kohta ja pistoksesta voi seurata enemmän haittavaikutuksia kuin muiden pistopaikkojen käytöstä.
Vatsanpuoleista pakaralihasta käytetään pistopaikkana harvoin, vaikka se on laajasti todettu turvallisimmaksi pistopaikaksi. Ventrogluteaalinen lihas on yleensä hyvin kehittynyt, sen päällä on vähemmän rasvakudosta kuin pakaran takaosassa ja alueella ei kulje isoja verisuonia tai hermoja
Usein opiskelijat ja vastavalmistuneet sairaanhoitajat ovat ainoita, jotka osaavat pistää ventrogluteaalisesti.
Ventrogluteaalisen lihasalueen käytön edistämiseksi on tehty paljon töitä viime aikoina. Miksi tämä käytäntö ei sitten ole siirtynyt vielä työelämään? Emme ole itse nähneet ventrogluteaalista tekniikkaa käytettävän hoitotyössä, ja sairaanhoitajat ovat avoimesti kertoneet, etteivät he osaa käyttää sitä. Usein opiskelijat ja vastavalmistuneet sairaanhoitajat ovat siis ainoita, jotka osaavat antaa pistoksen ventrogluteaalisesti.
Vastavalmistuneilla sairaanhoitajilla on suuri vastuu yrittää muuttaa hoitoalan käytäntöjä, jotka joissakin työyhteisöissä voivat olla hyvinkin vaikeasti muutettavissa. Uuden työntekijän saattaa olla vaikeaa yrittää yksin vaikuttaa työyhteisöön piintyneisiin, vanhentuneisiin käytäntöihin. Hoitoalan ammattilaisten olisikin hyvä pohtia, millä keinoin tutkitusti parempien injektiomenetelmien siirtymistä työelämään voitaisiin tukea ja vahvistaa.
Teksti
Melanie Rosberg
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK
Pauli Kuisma
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK
Tuija Leinonen
Yliopettaja
Turun AMK