Lapsen kohtaamisen monimuotoisuus päivystyksessä

Lapsilla on oikeus olla mukana hoidossaan, vaikka he jäävät helposti aikuisten varjoon puhuttaessa terveydellisistä asioista. Viime aikoina on kuitenkin havahduttu siihen, että lapset ymmärtävät enemmän kuin mitä aikuiset luulevat. Esimerkiksi monet lasten pelot tai jopa sairaalakammo johtuvat lapsen aiemmista kokemuksista. Hoitohenkilökunnan tulisikin jatkossa kiinnittää huomiota lasten hyvään kohtaamiseen.

Lapsen hyvä kohtaaminen on monen eri tekijän summa. Siihen sisältyy lapsen kehitystason mukainen huomioiminen, vanhempien mukanaolo sekä osallistaminen lapsensa hoitoon. Lisäksi siihen vaikuttaa sairaanhoitajan kokemukseen perustuva ammattitaito ottaa kaikki osapuolet huomioon hoidon toteutuksessa. Hoitohenkilökunnan on hyvä tiedostaa, että aikaisemmat kokemukset vaikuttavat merkittävästi lasten suhtautumiseen sairaalassa oloon. Lapset havainnoivat ympäristöään jatkuvasti, etenkin vanhempiensa käyttäytymistä ja tunnetiloja. Nämä vanhempien kokemat tuntemukset voivatkin siirtyä lapseen, joten hoitohenkilökunnan on syytä muistaa ottaa huomioon koko perhe lasta hoidettaessa.

Sairaalassa on paljon uutta ja ehkä jopa pelottavaa lapselle. Tällöin korostuu erityisesti lapsen huomioon ottaminen kuten se, miten lapsen annetaan tutustua uuteen ympäristöön ja miten ympäristö on pyritty luomaan lapselle sopivaksi. Nykyään monilla lastenosastoilla huoneet ja henkilökunnan työasut ovat värikkäitä ja lapsilla on saatavilla leluja ja pelejä. Kaikkien näiden on tarkoitus auttaa lasta sopeutumaan ja tehdä ympäristö turvallisemman oloiseksi tuttujen asioiden avulla.

Monesti henkilökunta käyttää puhuessaan sairaalatermejä, joita monet lapset eivät ymmärrä, ja ne saattavat jopa pelottaa lasta. (Beickert & Kelsey 2017, 347-348.) Hoitohenkilökunnan onkin tärkeää pyrkiä käyttämään lapselle sopivaa kieltä, joka vaihtelee jokaisen lapsen kehitystason mukaisesti. Tärkeää on myös antaa rehellistä informaatiota ja perusteluja lapselle. Lapsen ymmärrys siihen, mitä ympärillä tapahtuu ja mitä hänelle tehdään, on rajoittuneempaa kuin aikuispotilaan. (Norena Pena & Cibanal Juan 2011, 1430-1435.) Lapselle sopivan kielen käyttäminen poistaa pelkoja, jotka syntyvät vieraista sanoista ja tutkimuksista. Monesti pelkillä sanavalinnoilla on suuri vaikutus siihen, mitä lapsi sanoista huomioi ja miten lapsi sanottavaan suhtautuu. On siis tärkeää pyrkiä käyttämään lapsen ymmärtämää kieltä sekä kertoa etukäteen mitä on tapahtumassa ja miksi. Olisikin kätevää, jos hoitohenkilökunnalla olisi kooste hoitotyön perustermeistä ja siitä, miten asian voisi sanoa lapselle ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla.

Päivystyksen kiireisyys nousee esille lasta kohdatessa. Kiireestä huolimatta on erittäin tärkeää, että lapsi huomioidaan ja pyritään ottamaan mukaan hoitoon, sekä kunnioitetaan hänen omia päätöksiään. Kiireellisyyden ja tehokkuuden maksimoimisen vuoksi lapset jäävät vanhempiensa varjoon, kun kysellään lapsen voinnista ja vaivoista. Vanhemmat ovat toki oman lapsensa asiantuntijoita, mutta lapsi itse on ainoa, joka tietää miltä hänestä tuntuu. Etenkin päivystyksen vilkkaassa ympäristössä on tärkeää, että hoitajan, vanhempien sekä lapsen välille syntyisi jo nopeankin kohtaamisen aikana luottamukseen pohjautuva hoitosuhde. Luottamus on dialogista, eli työntekijän luottamus lapseen ja hänen huoltajaansa lisää heidän luottamustaan työntekijää kohtaan (THL 2017, 15-24). Tämä helpottaa hoitotyön jatkamista, kun vanhemmat ja hoitajat työskentelevät yhdessä lapsen parhaaksi. Näin myös vanhemmat otetaan osallisiksi hoitoon ja heidän omia mahdollisia pelkojaan lievennetään.

Lasten omia kokemuksia sairaalasta on tutkittu vain vähän, vaikka lasten tulisi olla kohtaamisen keskiössä. Hoitohenkilökunnan olisikin hyödyllistä saada tietoa suoraan lapsilta, jotta kohtaamisia päästään kehittämään oikeaan suuntaan. Teimme keväällä 2020 Turun ammattikorkeakouluun opinnäytetyön, jossa kehitimme kyselylomakkeen yli yhdeksänvuotiaille lapsille. Sen avulla on mahdollista selvittää lasten kokemuksia päivystyksessä.

Lapsen kohtaaminen päivystyksessä on haaste hoitohenkilökunnalle. Ei ole olemassa yhtä oikeaa toimintatapaa, vaan oikea tapa muodostuu monen eri muuttujan huomioimisesta sekä valitsemalla lähestymistapa yksilöllisesti tilanteen mukaan. Lapset reagoivat sairaalaan eri tavoin, jolloin myös kohtaaminen tapahtuu joka kerta eri tavoin. Yleisesti lasten hoitotyössä on vielä paljon opittavaa ja kehitettävää. Tästä syystä olisi tärkeää, että lapsen omaa kokemusta sairaalasta tutkittaisiin lisää.

Teksti

Melisa Ahjosaari
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Erika Hörkkö
Sairaanhoitajaopikelija
Turun AMK

Åsa Knuutila
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Tuija Leinonen
Yliopettaja
Turun AMK

Yhteystiedot: tuija.leinonen@turkuamk.fi

Kuvat: Pixabay CC0