Leikkauspotilaan lämpötilan ylläpitäminen leikkausosastolla

Tutkimusten mukaan 50-90% leikkauspotilasta kokee alilämpöä leikkauksen aikana. Potilaan normaalilämmön ylläpitäminen perioperatiivisessa vaiheessa on tärkeää potilaan turvallisuuden, positiivisten leikkaustulosten ja potilaan tyytyväisyyden kannalta. Teimme opinnäytetyön, jossa kartoitimme leikkauspotilaan lämpötilan ylläpitämistä. Laadimme myös sairaanhoitajaopiskelijoille aiheesta oppimateriaalin.

Tavoitteena oli edistää sairaanhoitajaopiskelijoiden tietoutta ja osaamista leikkauspotilaan lämpötilan ylläpitämisen keinoista ja tärkeydestä. Toteutimme opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksena (n=30) ja toimeksiantajana toimi Turun ammattikorkeakoulu.

Tavallisesti ihmisen ydinlämpö on 36–37 astetta. Hypotermialla tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa elimistön lämpötila laskee alle 36 asteeseen. Hypertermialla taas tarkoitetaan tilaa, jossa kehon lämpötila nousee yli 38 asteeseen. Merkittävimmät hypotermian aiheuttajat ovat yleisanestesia ja laajat puudutukset. Näiden lisäksi hypotermian riskiä lisää muun muassa sukupuoli, ikä, leikkauksen kesto, verenvuoto, suonensisäisesti annettavien nesteiden määrä ja lämpötila sekä potilaan laaja-alainen paljastaminen.

Hypotermia lisää leikkaushaavainfektion ja sydäntapahtumien riskiä, vaikuttaa munuaisten toimintaan negatiivisesti, nostaa potilaan tarvetta verensiirrolle, aiheuttaa postoperatiivista lihasvärinää ja pidentää sairaalassaoloa lisäten sairaalakustannuksia. Hypertermian aiheuttajina ovat mikrobit, ei-infektiiviset sairaudet ja voimakas fyysinen rasitus. Se hidastaa sydämen minuuttitilavuutta, lisää hapenkulutusta ja nostaa seerumin laktaattipitoisuutta.

Hypotermian ehkäisyssä ja normaalilämmön ylläpitämisessä keskeisintä on mitata ja monitoroida potilaan lämpötilaa, jotta voidaan reagoida nopeasti kehon lämpötilan muutoksiin. Leikkauksen aikana lämpöä voidaan mitata keuhkovaltimokatetrin avulla ja henkitorven sekä virtsarakon kautta. Muita lämpötilan mittauspaikkoja hoitotyössä ovat otsa, kainalo, peräaukko, suu ja korva.

Lämpötilan ylläpitämisessä voidaan käyttää sekä passiivisia että aktiivisia lämmitysmenetelmiä. Passiivisilla lämmitysmenetelmillä tarkoitetaan sellaisia menetelmiä, joiden avulla vähennetään lämpöhukkaa. Niitä ovat esimerkiksi puuvillapeitteet, avaruuslakana, leikkausliinat, ympäristön lämpötilan nostaminen ja potilaan vartalon turhan paljastamisen välttäminen. Aktiivisilla lämmitysmenetelmillä taas tarkoitetaan sellaisia menetelmiä, jotka siirtävät lämpöä potilaaseen. Niitä ovat esimerkiksi erilaiset lämpöpuhallinpeitteet, lämpöpatjat, itselämpiävät peitot ja suonensisäisesti annettavien nesteiden sekä muiden nesteiden lämmitys. Lämpötilan ylläpitämisessä esilämmityksellä on iso rooli ja hypotermian ehkäisyssä usean lämmittämismenetelmän yhtäaikainen käyttö on todella tehokasta.

Teksti

Maryam Nasimi
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Floriane Kamto
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Tuija Leinonen
Yliopettaja
Turun AMK

Yhteystiedot: tuija.leinonen@turkuamk.fi