Miten kertoa potilaille säteilytutkimusten hyödyistä ja riskeistä ymmärrettävästi?

Säteily on monelle vieras ja hankalasti hahmotettava aihe. Tieteellinen erikoissanasto ja yleinen mielikuva vaarallisuudesta vaikeuttavat viestintää potilaiden ja ammattilaisten välillä.

Potilaalla on lain turvaama oikeus saada ymmärrettävää tietoa säteilytutkimusten ja -hoitojen hyödyistä ja riskeistä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992; Picano, 2004). Säteilyä käytetään monissa tutkimuksissa ja hoidoissa, esimerkiksi tavanomaisissa luu-, keuhko- ja hammasröntgentutkimuksissa, mammografiassa, läpivalaisutoimenpiteissä, tietokonetomografiassa, isotooppitutkimuksissa ja sädehoidossa.

Tiedon jakamisesta ja tutkimuksen oikeutuksen arvioinnista vastaavat ensisijaisesti lähettävä lääkäri, röntgenhoitaja ja radiologi (Säteilylaki 859/2018). Potilaat saattavat kuitenkin esittää säteilyyn liittyviä kysymyksiä ja huolenaiheita myös muille terveydenhuollon ammattilaisille. Näissä tilanteissa ammattilainen voi hyödyntää terveysviestinnän ja tieteen yleistajuistamisen menetelmiä.

Ymmärrettävää tietoa vaikeasta aiheesta

Terveysviestinnän tavoitteena on lisätä tietoa ja tukea yksilön terveyskäyttäytymistä. Vaikuttava viestintä edellyttää kohderyhmän tuntemista, faktoissa pitäytymistä ja vastuullisuutta. (Kaiku, 2022.) Potilas saattaa pelätä säteilyä tai olla huolissaan tutkimuksen tuloksista. Jännittynyt mielentila vaikeuttaa tiedon omaksumista, joten viesti on syytä pitää lyhyenä ja yksinkertaisena, mutta todenmukaisena. (Peck & Samei, 2017.) Ammattilaisen empaattinen lähestymistapa helpottaa tiedon vastaanottamista. (Kaiku, 2022).

Tieteen yleistajuistaminen on tieteellisen tai erikoisalaan liittyvän tiedon esittämistä maallikolle ymmärrettävässä muodossa. Yleistajuistamisen tarkoituksena on antaa konkreettisia esimerkkejä ilmiön vaikutuksesta henkilön elämään. Vaikeaa erikoissanastoa kannattaa välttää tai ainakin sanojen merkitys pitää selittää ymmärrettävästi (Vitikka 2025), ja säteilytutkimuksiin liittyvä tekninen kieli ja ammattijargon tulee kääntää arkikielelle (Peck & Samei, 2017).

Säteilytutkimusten riskejä voidaan havainnollistaa potilaalle vertaamalla niitä tutumpiin skenaarioihin, kuten riskiin joutua liikenneonnettomuuteen tai sairastua tupakoinnin aiheuttamaan syöpään (Picano, 2004). Tarkoitukseen on olemassa myös informatiivisia säteilyannoksista kertovia taulukoita (Terveyskylä, 2025).

Miksi säteilyturvallisuuden riskeistä on tärkeää puhua?

Säteilytutkimuksissa haitat ovat yleensä epätodennäköisiä, mutta mahdollisia. Riskin suuruuteen vaikuttavat säteilyannos, altistumisten määrä ja potilaan ikä. Säteily voi aiheuttaa sekä suoria että satunnaisia haittavaikutuksia. Suorat haitat kohdistuvat tiettyyn kudokseen tai kehon osaan ja ilmenevät vain suurilla säteilyannoksilla. Satunnaisia haittoja esiintyy myös pienemmillä annoksilla, ja ne voivat vaikuttaa perimään tai lisätä syöpäriskiä. (Peck & Samei, 2017; Terveyskylä, 2025.)

Syöpä lienee säteilyn haittavaikutuksista tärkein ja pelätyin, joskin sen todennäköisyys on pieni (Säteilyturvakeskus, 2024). Syövän yhteyttä säteilyaltistukseen on vaikea osoittaa, sillä se voi kehittyä vuosikymmenten viiveellä ja syövän syntyyn vaikuttavat myös monet elintapa- ja ympäristötekijät (Duodecim, 2025; Peck & Samei, 2017).

On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilainen auttaa potilasta tunnistamaan luotettavan tiedon ja korjaa virheellisiä käsityksiä.

Ammattilainen saattaa vältellä riskeistä puhumista tai kertoa niistä vähätellen, jotta potilas ei huolestuisi. Avoin keskustelu on kuitenkin tärkeää, sillä maallikot arvioivat riskejä eri tavoin kuin ammattilaiset – pieniä riskejä saatetaan helposti yliarvioida ja suuria aliarvioida. Potilas saattaa hyväksyä riskin helpommin, mikäli hän ymmärtää sen luonteen ja tietää, että tutkimuksesta on hänelle hyötyä ja haittoja pyritään kaikin keinoin minimoimaan. (Picano, 2004.)

Potilaiden käsitykset säteilystä saattavat perustua epäluotettaviin lähteisiin, kuten elokuviin, sarjoihin, sosiaaliseen mediaan tai tuttavien kertomuksiin. Tiedon alkuperä unohtuu helposti, jolloin virheelliset mielikuvat jäävät elämään (Peck & Samei, 2017.) Tämän vuoksi on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilainen auttaa potilasta tunnistamaan luotettavan tiedon, korjaa virheellisiä käsityksiä sekä tukee ymmärrystä säteilyn hyödyistä ja haitoista.

Teksti:

Miisa Määttänen, röntgenhoitaja (AMK)
Master School -opiskelija, terveysteknologia, Turun AMK

Minna Salakari, lehtori, FT
Turun AMK

Aleksi Rajamäki, viestinnän asiantuntija, FM
Turun AMK

 
Kuva: Freepik