Monikulttuurisuusosaaminen on avain laadukkaan vanhustyön tulevaisuuteen

Monikulttuurisuus on yhä keskeisemmässä osassa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Se vaikuttaa hoivakodeissa työskentelevien hoitajien ja esihenkilöiden työhön. Tulevaisuuden osaamistarpeet keskittyvät vuorovaikutukseen, viestintään ja kulttuurisesti herkkään toimintaan monimuotoisissa hoivaympäristöissä.

Monikulttuurisuus on monitulkintainen ja laaja käsite. Tässä sillä tarkoitetaan yhteiskunnan etnistä ja kulttuurista monimuotoisuutta, kuten kieliä, kansallisuuksia, uskontoja, erilaisia tapoja ja arjen toimintakäytäntöjä.

Tulevaisuuden osaamistarpeita tarkasteltaessa monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuustaitojen merkitys kasvaa sosiaali- ja terveydenhuollossa – niin työyhteisöjen sisällä kuin asiakastyössä. Yksi suurimpia ammattiryhmiä ovat hoivakodeissa työskentelevät hoitajat. Heidän tärkeimmiksi tulevaisuuden osaamistarpeikseen on tunnistettu vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot sekä dokumentointi- ja raportointitaidot.

Hoivakodeissa työskentelevillä lähihoitajilla on varsin laaja vastuu monisairaiden asukkaiden hyvinvoinnista ja lääkehoidon toteuttamisesta. Kuntouttavan ja asiakaslähtöisen perushoidon lisäksi he arvioivat asukkaiden toimintakykyä ja laativat hoito- ja palvelusuunnitelmia.

Pelkkää perehdyttämistä vai osaamisen johtamista?

Koulutusuudistusten myötä lähihoitajan ja hoiva-avustajan ammattiin kouluttautuminen painottuu yhä enemmän työpaikoilla oppimiseen ja hoivatyöhön perehtymiseen, mikä tehdään yhä monikulttuurisemmassa ympäristössä. Laadukkaan ohjaamisen toteuttaminen vaatisi entistä parempaa resurssointia hoivakoteihin, joissa lisäresursseja ohjaamiseen ei juurikaan ole.

Edellä mainitun lisäksi uusien työntekijöiden perehdytys on olennainen osa työyhteisön osaamisen varmistamista. Erityisesti ulkomaalaistaustaisten hoitajien perehdytykseen on panostettava siten, että voidaan huomioida esimerkiksi kielitaitovaatimukset. Käytännössä on huomattu, että paras yhteinen käsitys työyhteisön suunnasta ja vanhustyön tekemisen tavoista syntyy, kun se luodaan esimerkiksi yhteisissä työpajoissa.

Hoivakodin esihenkilön roolia voidaan kuvailla muun muassa sanoilla valmentaja, mahdollistaja ja vuorovaikuttaja. Monikulttuurisuus tekee työstä sekä antoisaa että ajoittain haastavaa. On tiedettävä, miten eri kulttuuritaustat voivat vaikuttaa esimerkiksi ihmisten arvoihin, normeihin ja odotuksiin vanhustyössä. Osaamisen johtamisen arjessa on oltava riittävää kulttuurista herkkyyttä.

Monikulttuurisuusosaamista on lisättävä

Monikulttuurisuuteen liittyvät haasteet eivät ratkea pelkällä kielitaidolla, vaan olennaista on osata toimia monikulttuurisessa ympäristössä. Kommunikointi- ja vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa.

Vanhustyön arkisen johtamisen näkökulmasta katsottuna ammatillisilla oppilaitoksilla ja korkeakouluilla on kehitettävää monikulttuurisuusnäkökulman arkipäiväistämisessä. Yhtä hyvin on kysyttävä hyvinvointialueiden vanhuspalvelujen päälliköiltä ja johtajilta: millä resursseilla kehitämme erinomaista laatua tuottavan ja osaavan työyhteisön monikulttuurisesti.

Monikulttuurisuusosaaminen ei ole irrallinen osaamisala, vaan näkökulma on huomioitava kaikessa hoitotyössä: lääkehoidosta asiakkaan kohtaamiseen ja tiimityötaidoista digitaitoihin. Monikulttuurisuusosaamista on kehitettävä kaikissa ammattiryhmissä – esihenkilöiden osaamista unohtamatta. Monikulttuurisuusosaamisen taso kun ratkaisee osaltaan vanhustyön tulevaisuuden suunnan.

 

Teksti:

Satu Riihelä
Master School -opiskelija
FM, geronomi (AMK), palveluvastaava
Turun AMK

Jan Holmberg, pt. tuntiopettaja
Turun AMK