Potilaana simulaatiossa – merkityksellistä oppimiskokemusta rikkaampana

Potilaan kohtaaminen ja tasavertainen kohtelu ovat taitoja, joita on mahdollista oppia ja kehittää. Simulaatiot, joissa asiakkaita esittävät oikeat ihmiset, on todettu edistävän potilaslähtöisen toimintamallin omaksumista ja herkkyyttä muokata omaa toimintaa asiakastilanteissa. (2, 3.) Keskeistä simulaatioon osallistuvan “potilaan” roolissa on se, että henkilö tietää, mihin simulaatiossa pyritään, mitä häneltä odotetaan ja miten hän toimii roolissaan.

Potilas (tai terveydenhuollon asiakas) on hoitotyön päähenkilö, jolla on oikeus hyvään hoitoon ja sellaiseen kohteluun, että hänen yksityisyyttään ja vakaumustaan kunnioitetaan ja ettei hänen ihmisarvoaan millään tavalla loukata (1). Terveysalan koulutuksissa ensihoitaja-, terveydenhoitaja-, kätilö- ja sairaanhoitajaopiskelijat oppivat ymmärtämään ja huomioimaan toiminnassaan potilaan oikeuksien toteutumista. Potilaan asemaan ja oikeuksiin liittyviä oppimistavoitetta sisältyy terveysalan koulutuksissa teoriaopintoihin, koululla tapahtuviin työpajoihin ja simulaatioihin sekä harjoittelujaksoihin erilaisissa harjoitteluympäristöissä.

Simulaatiolla tarkoitetaan tarpeeksi todellisuutta jäljittelevää tilannetta, jossa asiakasta esittää oikea ihminen. Simulaatio ei korvaa oikeaa aitoa asiakastilannetta, mutta sen avulla valmistaudutaan toimimaan terveydenhuollon vaativissa tilanteissa. Simulaation jälkeisessä palautekeskustelussa autetaan oppijaa laajentamaan ajatteluaan ja havaitsemaan omia oppimistarpeita (4).

Potilaana simuloidussa asiakaspalvelutilanteessa

Terveydenhuollon asiakastilanteessa potilaana näkee, kuulee, tuntee ja oppii usein paljon enemmän, kuin häntä hoitava henkilökunta. Sama ilmiö voidaan tunnistaa myös simuloiduissa tilanteissa. Simulaatiossa potilaana oleva oppii vähintään yhtä paljon kuin kaikki muut simulaatioon osallistuvat. Potilas tarkastelee tilannetta omasta näkökulmasta ja pyrkii toimimaan simulaatiossa mahdollisimman autenttisesti. Hän keskittyy omaan vaivaansa, ongelmaansa tai tilanteeseensa, jonka takia hän on päätynyt tilanteeseen, jossa hän kohtaa terveydenhuollon ammattihenkilön.

Potilaana käytetään terveysalan koulutuksissa usein opiskelijoita omasta tai vertaisryhmästä. Autenttisuuden lisäämiseksi voidaan potilaana hyödyntää myös muita henkilöitä, esimerkiksi näyttelijöitä tai kokemusasiantuntijoita.

Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta joltain elämän osa-alueelta. Kokemus voi liittyä esimerkiksi pitkäaikaiseen sairauteen tai siitä toipumiseen, tapaturmaan, krooniseen kipuun sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin, aiheita on monia. Henkilökohtainen asiantuntijuus voi syntyä kokemuksista palvelujen käyttäjänä tai rinnalla kulkijan osasta, omaisena ja läheisenä.

Seuraavaksi kuvataan kolmen “päivystyspotilaan” kokemuksia simuloidussa asiakaspalvelutilanteessa.

Simuloitu asiakaspalvelutilanne päivystyksessä

Asiakaspalvelusimulaatio järjestettiin Turun ammattikorkeakoulun hoitotyön eritystiloissa. Simulaation tavoitteena oli harjaantua näkövammaisen tai vieraskielisen päivystyspotilaan kohtaamisessa ja hoidon tarpeen arvioinnissa.

Simulaatiossa ensihoidon opiskelijat jaettiin muutaman hengen pienryhmiin (Nostokuva). Jokainen oli omassa pienryhmässään vuorollaan hoidon tarpeen arviota tekevä sairaanhoitaja, potilas tai simulaation tarkkailija. Tämän lisäksi kolme ensihoitajaryhmän ulkopuolista henkilöä oli kutsuttu mukaan esittämään potilaita.

Simulaatiossa potilaiden oli tarkoitus esittää itseään ja laatia mahdollisimman realistinen ongelma, jonka vuoksi päivystykseen oli hakeutunut ja jossa toimijoilla olisi mahdollisuus harjaantua asiakkaan kohtaamisessa ja hoidon tarpeen arvioinnissa.

Mikael Höysti: ”Kielitaidolla on suuri merkitys potilaan kohtaamisessa”

Olin ensimmäistä kertaa mukana terveydenhoidon asiakassimulaatiossa. Kokemus oli hyvin positiivinen ja antoi hienon kuvan opiskelijoiden osaamisesta ja opetuksen tasosta ja menetelmistä.

Esitin keski-ikäistä, ruotsinkielistä miestä (kuten olen), jolla hieman epämääräisiä oireita, jotka voisivat viitata umpilisäkkeen tulehdukseen (Kuva 2). Oletuksena oli, että oireet olivat sen verran vakavat, että vähintään ohjattava päivystyksestä eteenpäin lisätutkimuksiin tai jopa otettava sisään osastolle. En ollut hermostunut, mutta olo oli epämukava ja olin ensimmäistä kertaa sairaalan päivystyksessä.

Jokainen ensihoidon -tiimi(pari) otti minut vastaan ystävällisesti ja todettuaan että olen ruotsinkielinen pyrkivät eri tavoin huomiomaan tätä selvittäessään oireita ja hoitoonohjausta. Ruotsin kielen taito oli vaihtelevaa, mutta asenteet potilasta kohtaan erinomaiset.

Oli positiivista nähdä opiskelijoiden loistava yhteistyö.

Muutamilla opiskelijoilla kielitaito oli niin hyvällä tasolla, että he pystyivät suhteellisen helposti ja nopeasti tekemään hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoonohjauksen ilman suurempia apuvälineitä. Toisilla oli sanojen ja termien haku hieman hankalampaa, mutta hyvällä asenteella, yhteistyöllä sekä apusanastoa ja internettiä käyttäen päästiin hyvin etenemään. Myös elekielellä ja palpaatiolla oli merkityksensä hoidon tarpeen arvioinnissa.

Aikaisemmalla työkokemuksella oli mielestäni merkitystä siihen, millä varmuudella ja itsetunnolla osattiin ottaa tilanne haltuun. Kielitaidolla on potilaan kohtaamisessa suuri merkitys, mutta hyvällä asenteella ja tahdolla kohdata potilas kunnioittavasti ja ystävällisesti on erinomaisen tärkeää hyvän (potilas)kokemuksen aikaansaamiseksi.

Oli positiivista nähdä opiskelijoiden loistava yhteistyö ja kaikkia sparraava työskentelytapa. Yhteistuumin löydettiin välineet oireiden selvittämiseksi ja kohtaaminen oli huomioonottavaa ja ystävällistä.

 

 

Camilla Laaksonen: ”Hoidon tarpeen arviointi sujui moitteettomasti”

Olin saanut kutsun osallistua potilaana simulaatioon suomenruotsalaisena henkilönä. Sain vapaasti kehitellä rooliani keski-ikäisenä, naispuolisena henkilönä, joka hakeutuu päivystykseen vasemman käden puutumisen, vasemman posken kihelmöinnin ja ajoittain takaraivolla tuntuvan suonenvedon takia.

Olin valmistautunut rooliini pohtimalla etukäteen, millaista vaivaa ikäiselläni naisella saattaisi syntyä, millä tavalla oireet olisivat alkaneet, miten tilanne oli edennyt ja miten käyttäytyisin vastaanotolla ollakseni mahdollisimman uskottava. Olin myös suunnitellut itselleni ammatin, asuinpaikan (kaupunki, jonka väestöstä valtaosa äidinkielenään puhuu ruotsia), sekä tarinan siitä, miksi olin hakeutunut Turkuun päivystykseen arkipäivänä noin kello 13.00.

Sain osakseni ymmärrystä, ja minua rauhoiteltiin, kun kerroin, miten hätääntynyt ja hermostunut oireistani olin.

Simulaatiossa minua kohdeltiin erinomaisesti. Sain osakseni ymmärrystä, ja minua rauhoiteltiin, kun kerroin, miten hätääntynyt ja hermostunut oireistani olin. Jokainen yritti, niin hyvin kuin suinkin osasi, puhua kanssani ruotsia ja käyttää tarpeen mukaan eleitä ja liikkeitä vuorovaikutuksen tueksi. Pääsääntöisesti vuorovaikutus ruotsin kielellä sujui aivan erinomaisesti, ja opiskelijat kertoivat panostaneensa ruotsin kielitaitoon ja sen kehittämiseen esimerkiksi kesätöissä tai harjoitteluissa ruotsinkielisillä alueilla, lukemalla ruotsinkielistä kirjallisuutta tai kuuntelemalla ruotsinkielistä radiota.

Hoidon tarpeen arviointi sujui moitteettomasti, kun minulla potilaana ja opiskelijoilla hoitajina oli yhteinen kieli. Opin potilaana paljon uutta neurologisten oireiden arvioinnista ja nykyisistä hoitokäytänteistä ja uskon opiskelijoiden harjaantuneen hoidon tarpeen arvioinnissa, minunkaltaiseni asiakkaan kohtaamisessa ja ruotsin kielen käyttämisessä hoitotyössä.

Päivi Vigg: ”On upeaa, että olen saanut toimia simulaatiopotilaana”

Simulaatiopotilaana toimiminen on mielekästä, saan esittää itseäni (Kuva 3). Olen sokea, tarvitsen heti ensi kohtaamisesta alkaen erityistä tukea eli opastamista oikeaan paikkaan. Minulle ei voi vain näyttää, että seuraa tuota vihreää viivaa lattiassa tai mene tuonne suuntaan. Minut on opastettava oikeaan tilaan ja siellä tuolille.

Silloin, kun opiskelijat eivät etukäteen tiedä kohtaavansa sokeaa, on välillä hiljaista, kun pyydän apua kutsuttaessa minua hoitajan pakeille. Nautin tilanteista, joissa saan näyttää opastusotteen tuleville hoitajille. Minusta on tärkeää, että jo opiskeluvaiheessa opiskelijat tapaavat erilaisia ihmisiä. Simulaatiopotilaan ollessa opiskelijoille vieras ihminen, tulee simulaatioon heti erilainen lähestymistapa. Tuttujen kesken on helpompaa lyödä leikiksi.

Hoitajan on erittäin tärkeää osata soveltaa oppimaansa potilaisiin ja asiakkaisiin.

Näkövamman tultua ilmi saan ystävällistä kohtelua. Minulle kerrotaan, mitä tehdään. Se on tärkeää, etten pelästy hoitajan kosketusta tai tulevia toimenpiteitä. Minua rauhoittaa, kun tiedän, mitä tapahtuu. Saan usein suullisesti ohjeet, joita toisille annettaisiin vain kädellä viitaten tai kirjallisesti.

Hoitajan on erittäin tärkeää osata soveltaa oppimaansa potilaisiin ja asiakkaisiin. Aina emme voi toimia samalla tavalla. Simulaatiopotilaana annan suoran palautteen opiskelijoille. Mikäli toimintatavoissa on parannettavaa, kerron sen ensimmäisenä. Jokaisesta hoitoalalla opiskelevasta on tähän mennessä löytynyt aina jotain positiivisen palautteen arvoista. Se on tärkeää. Vaikka virheistään oppiikin, ei simulaation tarkoituksena ole osoittaa virheitä.

Minusta on upeaa, että olen saanut toimia simulaatiopotilaana. Tällöin pysyn itsekin paremmin perillä siitä, mitä opiskelu sosiaali- ja terveysalalle tänä päivänä on. Koska opetuksesta puhutaan paljon, pitää satsata oikeisiin asioihin ja simulaatiopotilaisiin panostaminen on mielestäni tärkeää. Siinä kohtaamisessa oppii monta asiaa, joita ei koskaan teoriassa voi oppiakaan.

 

 

Rohkeasti mukaan simulaatioon – potilaana tai muussa roolissa

Simulaatio on loistava mahdollisuus oppia, osallistui siihen missä roolissa tahansa. Simulaatiosta vastaavan opettajan tulee hallita simulaatiopedagogiikka ja tuntea myös menetelmään liittyvät haasteet, jotta simulaatio optimaalisesti voi toteutua.

Opettajan osaamisen rinnalla on oleellista, että jokainen simulaatioon osallistuva kantaa vastuuta ilmapiirin turvallisuudesta, sitoutuu osallistumaan simulaatioon, kuin tilanne olisi todellinen, ja uskaltaa aidosti heittäytyä oppimistilanteeseen. Simulaatiotilanne on onnistunut, kun kaikilla osallistujilla on hyvä olla ja osallistujat pystyvät heittäytymään rooliinsa sekä toimimaan kuin autenttisessa tilanteessa.

 

Teksti:

Camilla Laaksonen
Koulutus- ja tutkimuspäällikkö, Turun AMK

Sanna Ojala
Lehtori, Turun AMK

Mikael Höysti
VTK

Päivi Vigg
Kokemusasiantuntija, Salon Näkövammaiset ry

 

Kuvat:

Sanna Ojala

 

 

Nostokuva: Ensihoitajaopiskelijat Samuli Kortelainen, Jenna Hytönen ja Julius Toivakka hoidon tarpeen arviointisimulaatiossa. Yksi opiskelija vastaa hoidon tarpeen arvioinnista ja kaksi tarkkailee ja antaa lopuksi palautetta.