Saaristosairaanhoitajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä

Saaristoisten alueiden maantieteelliset olosuhteet vaikuttavat merkittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. KEMUSOTE-hankkeessa on perehdytty lounaisen saaristoalueen erityisyyteen ja sen asukkaiden näkemyksiin tulevaisuuden sote-palvelutarpeista.

Saaristoalueilla lukuisat saaret ovat vailla kiinteää kulkuyhteyttä mantereeseen, jolloin kulku tapahtuu lautta- tai muun vesialusliikenteen varassa. Keliolosuhteiden vaihtelu vuodenaikojen mukaan on huomattavaa. Saaristoalueella väestömäärä voi moninkertaistua kesällä vapaa-ajan asutuksen ja matkailun seurauksena. Lounaisella saaristoalueella myös kaksikielisyys tulee huomioida.

KEMUSOTE – kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sote-alan toimintaedellytysten sekä työhyvinvoinnin edistäjänä -hankkeessa mallinnetaan parhaillaan osuuskuntatoimintamallista käytännön toimintasuunnitelmaa haja-asutusalueille (Turun saaristoon).

Itsenäistä hoitotyötä vaihtelevissa tilanteissa

Teimme hankkeessa benchmarking-matkan Ahvenanmaalle ja tapasimme paikallisen kollegan, ammattikorkeakoulun sairaanhoidon lehtori Anna Lundbergin. Annalla on opettajan työn lisäksi pitkä käytännön työkokemus saaristosairaanhoitajana työskentelystä. Hän työstää parhaillaan aiheeseen liittyvää väitöskirjaa Uumajan yliopistoon.

Ahvenanmaalla on reilut 30 000 asukasta. Ahvenenmaalla on yli 6 700 saarta, joista 65 on asuttuja. Näissä saarissa asuu noin 2 000 asukasta, joista 0–19-vuotiaita on 14 prosenttia, 20–64-vuotiaita 52 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 34 prosenttia. Alue on jaettu viiteen perusterveydenhuollon piiriin, ja jokaisessa piirissä toimii joko kaksi terveydenhoitajaa tai sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja pari. Yleislääkäri on paikalla jokaisessa piirissä yhden päivän kuukaudessa.

On tärkeää, että sairaanhoitajilla on vahvat geriatrisen hoitotyön taidot, mutta ylläpitävät myös niitä taitoja, joita kohtaavat harvemmin.

Ahvenanmaan saariston terveyden- ja sairaanhoitajat ovat ainutlaatuisia maailmassa. Työ on erityisosaamista vaativaa ja itsenäistä. Hoitajat työskentelevät saarilla yksin, he tekevät aina viikon työvuoron putkeen. Työviikkoina hoitajat ovat töissä jatkuvasti. Varsinainen työaika alkaa aamukahdeksalta ja päättyy neljältä iltapäivällä, mutta sen jälkeen alkaa päivystys. Hoitajan on oltava tavoitettavissa aina puhelimitse. Sairaanhoitajat hoitavat 149–608 asukasta piiristä riippuen. Jokaisen piirin sairaanhoitajat työskentelevät itsenäisesti mutta voivat konsultoida toisiaan tai muita ammattilaisia.

Saarilla ollaan kaukana kaikesta, ja hoitaja vastaa yksin erittäin vaihtelevista hoitotilanteista, kotona tapahtuvasta lääkkeenjaosta aina luunmurtumien ja sydäninfarktin hoitoon. Jotkut hoitotyön tehtävät toistuvat useasti, kuten vanhustenhoitotyöhön liittyvät tehtävät. Toisaalta sairaanhoitajat kohtaavat tehtäviä, jotka tulevat vain harvoin omalle kohdalle. Onkin tärkeää, että sairaanhoitajilla on vahvat geriatrisen hoitotyön taidot, mutta ylläpitävät myös niitä taitoja, joita kohtaavat harvemmin.

Hoitajilla on saarella vastaanottotila, mutta kiireellisiin tehtäviin he kulkevat autolla hoitorepun ja henkilöautossa mukana olevan varustuksen kanssa. Hoitajat saavat tarvittaessa konsultaatioapua Maarianhaminassa työskenteleviltä lääkäreiltä. Konsultaatiokynnys saattaa kuitenkin olla korkealla.

Saariston erityisyyden ja asukkaiden tunteminen keskeistä

Yksi ratkaisu on teknologian hyödyntäminen yhä enenevässä määrin, jolloin konsultaatio tulisi helpommaksi. Nettiyhteyksien tulisi kuitenkin silloin olla hyvät jokaisen saaren jokaisessa kolkassa. Akuuttipotilaat lähetetään sairaalaan Maarianhaminaan joko lautalla, merivartioston veneellä tai helikopterilla. Matkat ovat pitkiä ja lauttayhteyksiä on harvakseltaan. Kesäkausi on kiireistä aikaa, sillä silloin saaren väkiluku nelinkertaistuu ja tapahtuu tapaturmia.

Asukkaat arvostavat julkisen perusterveydenhuollon sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia todella paljon saaristossa. Sote-alan yksityisiä yrittäjiä siellä ei juurikaan ole. Kokeneetkin sairaanhoitajat voivat kuitenkin tuntea olonsa epämukavaksi syrjäisillä alueilla työskennellessä, koska hoitamisen kirjo on niin laaja ja työ on erittäin autonomista. Maantieteelliset etäisyydet voivat tehdä sen, että matkustaminen potilaan luota toiselle voi johtaa pitkiin matkoihin ja työtunteihin.

Saaristoalueilla tarvitaan standardoituja mittareita potilaiden
seurantaan, dokumentointiin ja hoitotyön toteuttamiseen.

Saariston erityisyyden ja siellä asuvien tunteminen ja heidän tarpeiden tunnistaminen on Annan kokemusten mukaan ensiarvioisen tärkeää. Samansuuntaisia havaintoja olemme tehneet KEMUSOTE-hankkeessa, jossa olemme jalkautuneet Turun saaristokuntiin tapaamaan asukkaita. Toisaalta on tiedostettu, että pienissä yhteisöissä asumiseen saattaa liittyä myös eettisesti haastavia ongelmia, jotka liittyvät yksityisen ja ammatillisen tiedon erottamiseen.

Perusterveydenhuollon laadun takaamiseksi saaristoalueilla tarvitaan standardoituja mittareita potilaiden seurantaan, dokumentointiin ja hoitotyön toteuttamiseen. Saaristosaraanhoitajilla tuleekin olla laaja osaaminen ja suuri tarve jatkuvaan osaamisen päivittämiseen. On mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa terveydenhoitajat ja sairaanhoitajat työskentelevätkään – mielettömän hieno ammatti!

 

 

 

Teksti:

Sini Eloranta
TtT, dosentti
Turun AMK

Susanna Mört
TtT, yliopettaja
Turun AMK