Sadutuksella mahdollistetaan lapsen osallisuus sairaalahoidon aikana

Sadutusmenetelmää käyttämällä sairaalan hoitohenkilökunta saa luotua lapseen luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen. Sadutuksen keinoin on mahdollista ottaa lapsi osaksi omaa hoitoaan ja siihen liittyvää päätöksentekoa. Saduttaa voi lähes missä vain, milloin vain. Sadutettavia voi kerrallaan olla yksi tai useampi lapsi.

Turvallinen lapsuus on merkittävä osa koko ihmisen elinkaarta, sillä lapsuudessa luodaan perustaa seuraaville kehitysvaiheille nuoruudelle, aikuisuudelle ja lopulta vanhuudelle. Hyvällä ja turvallisella lapsuudella tarkoitetaan sitä, että lapsi saa olla rauhassa lapsi. Lapsi voi olla erityisen suojelun kohde, mutta samalla hänellä tulisi olla oikeus vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Lapsi, vanhemmat ja hoitohenkilökunta ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa nähden, ja huolimatta lapsen iästä tai kehitysvaiheesta, hänen tulisi olla pääroolissa omista asioista keskusteltaessa. On osoitettu, että pienilläkin lapsilla on kykyä kertoa heille merkityksellisistä asioista.

Lapsen tasolla puhuminen, asioiden yksinkertaistaminen ja kuuntelu tukevat kommunikaatiota. Kommunikointia, vuorovaikutusta ja osallisuutta tukemaan voi käyttää esimerkiksi sadutusmenetelmää.

Sadutusmenetelmä

Sadutusmenetelmä on kehitetty Suomessa. Idea on syntynyt 1980-luvulla, minkä jälkeen menetelmää on kehitetty useiden eri projektien kautta, myös ulkomailla. Keskeisiä henkilöitä sadutuksen kehittämisen taustalla ovat olleet Monika Riihelä (psykologi, VTT) ja Liisa Karlsson (dosentti, KT) sekä Lapset kertovat ja toimivat -tutkija- ja kehittäjäverkosto.

Sadutusta käytetään laajasti päiväkoti- ja koulumaailmassa, mutta sairaalassa sitä on hyödynnetty verrattain vähän. Menetelmänä sadutus kuitenkin sopii myös sairaalamaailmaan. Se on lasta osallistava, avoin, kuunteleva, tasavertaistava ja yhdistävä. Sadutettaessa lapsella on aina aktiivinen rooli ja lapsi itse päättää, mistä haluaa kertoa ja miten.

Miten sadutan?

Menetelmänä sadutus on itsessään yksinkertainen. Saduttaja kehottaa lasta kertomaan sadun ja kirjaa sen ylös juuri niin kuin lapsi sen kertoo. Lopuksi saduttaja lukee ääneen lapsen tarinan, minkä jälkeen lapsi voi muuttaa tai korjata tarinaa, mikäli haluaa.

 

 

Aihesadutus on tapa, jossa lasta pyydetään kertomaan satu halutusta aiheesta. Sairaalahoidossa olevaa lasta voi pyytää kertomaan satu esimerkiksi yhdestä hoitopäivästä tai tehdystä toimenpiteestä. Näin voidaan saada tietoa lapsen kokemuksesta, havainnoista sekä mahdollisesta kivusta.

Sadutusta hoitotyöhön

Sadutuksen käyttöä lasten hoitotyössä selvitettiin opinnäytetyössä, joka toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Sadutuksen käytöstä somaattisesti sairaan lapsen hoitotyössä oli niukasti tutkimusaineistoa saatavilla. Tämä kertoo, että sadutuksen potentiaalin tunnistaminen on edelleen kehitysvaiheessa.

Lapsen osallistaminen omaan hoitoonsa on nykyaikainen ja tavoittelemisen arvoinen käsite, joka kuuluu myös lapsen oikeuksiin sairaalassa. Lapsen osallisuus omaan hoitonsa tulee mahdollistaa. Sadutuksen avulla voidaan saada lapsen oma ääni kuluviin. Tutkimusta sadutuksen käytöstä sairaalassa tulisikin jatkaa ja sadutusta viedä aktiivisesti osaksi somaattisesti sairaan lapsen hoitotyötä.

 

Tutustu Terhi Karjalaisen ja Mia Lehtosen opinnäytetyöhön: Sadutus osana lapsen hoitotyötä sairaalassa.

 

Teksti:

Mia Lehtonen
Sairaanhoitajaopiskelija, Turku AMK

Terhi Karjalainen
Sairaanhoitajaopiskelija, Turku AMK

Mirka Toivonen
Lehtori, Sairaanhoidon osaamisala, Turku AMK