Sairaanhoitajien ergonomiaosaaminen

Sairaanhoitajan työ on fyysisesti hyvin raskasta. Ergonomian heikko osaaminen aiheuttaa fyysisiä vammoja kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Tuki- ja liikuntaelinten kuormittumista on mahdollista ehkäistä oikein käytetyillä ja oikeilla työvälineillä. Sairaanhoitajan oma koko, kunto sekä kehonhallinta vaikuttavat kuormittumiseen, mutta hoitotyön kuormittavuus riippuu myös potilaan aktiivisuudesta ja liikuntakyvystä.

Kartoitimme opinnäytetyössämme sairaanhoitajien (n=53) ergonomiaosaamista strukturoidulla kyselyllä, jonka alun perin ovat kehittäneet Retsu ja Oksanen. Kartoitus tapahtui Turun Yliopistollisen Keskussairaalan Sydänkeskuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli sairaanhoitajien ergonomiaosaamisen kehittäminen. Kyselylomaketta viimeisteltiin toimeksiantajan kanssa tätä kyselyä varten. Itsearviointilomake sisälsi väittämiä, jotka jaettiin neljään eri kategoriaan. Kategoriat olivat: hoitajan työasennot ja liikkeet, potilaan liikkuminen, vuorovaikutus sekä ympäristön ja apuvälineiden hyödyntäminen. Vastaaminen itsearviointilomakkeeseen toteutettiin sähköisesti Webropolia käyttäen. Likert-asteikolliset väittämät olivat positiivisessa muodossa ja vaihteluväli oli 1–5.

Sydänkeskuksen sairaanhoitajat kokevat ergonomiaosaamisensa tärkeänä osana päivittäistä työtään. Sairaanhoitajat kiinnittävät päivittäisessä työssään huomiota ergonomian toteuttamiseen. Työasentoihin ja liikkeisiin perustuvien väittämien vastausten keskiarvo on 4, joka kertoo sairaanhoitajien olevan lähes samaa mieltä väittämien kanssa. Potilaan omatoimisen liikkeen huomioiminen sairaanhoitajan näkökulmasta sai keskiarvoksi 4,2. Tämä kertoo, että sairaanhoitajat ovat lähes samaa mieltä potilaan oman liikkeen huomioon ottamisesta avustustilanteissa. Sairaanhoitajat arvioivat olevansa lähes samaa mieltä vuorovaikutuksen merkityksestä ergonomian edistämiseksi, keskiarvon ollessa 3,8. He olivat myös lähes samaa mieltä apuvälineiden ja ympäristön hyödyntämisestä, sillä väittämien vastausten keskiarvo on 3,6.

Saatujen tuloksien perusteella kehittämisideoina sairaanhoitajille voisi olla parempi työasentojen huomioiminen, joka voisi toteutua osallistumalla ajoittain koulutukseen ergonomisista asennoista ja apuvälineiden käytöstä. Suurin osa vastaajista koki tarvitsevansa lisäkoulutusta ergonomiaosaamisen suhteen, joten tätä tulisi tarjota täydennyskoulutuksena ja myös verkkototeutuksena.

Jatkotutkimusaiheena on kyselyn toistaminen usealla eri osastolla, jotta saataisiin laajempaa tutkimustietoa sairaanhoitajien ergonomiaosaamisesta. Toisena jatkotutkimusaiheena voisi verrata itsearviointilomakkeen avulla kerättyä tietoa sairaanhoitajien ergonomiaosaamisesta käytännön havainnointiin siitä, miten hyvin ergonominen työskentely työpaikoilla toteutuu. Itsearvioinnin ja havainnoinnin tuloksista voidaan tarkastella mahdollisia yhteneväisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Vertaamalla tuloksia saataisiin näyttöä siitä, miten todellisuudessa ergonominen työskentely toteutuu suhteessa siihen, miten sairaanhoitajat itse arvioivat oman ergonomian osaamisensa.

 

Teksti

Charlotta Kettunen
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Milla-Maj Suvanto
sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Tuija Leinonen
Yliopettaja
Turun AMK

Yhteystiedot: tuija.leinonen(at)turkuamk.fi

Kuva: Pixabay CC0