Terveyden edistäminen kuuluu kaikille – miten terveysviesti tavoittaa kehitysvammaiset?

Kehitysvammaisten terveyden edistäminen vaatii erityistä huomiota, sillä kognitiiviset ja fyysiset rajoitteet vaikuttavat siihen, miten he ymmärtävät ja soveltavat terveellisiä elämäntapoja. Asuntolaympäristössä ammattilaisten tuki ja ohjaus ovat keskeisiä, mutta samalla kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus on turvattava.

Vaikka kehitysvammaisten terveyshaasteissa on paljon tuttuja asioita, ne ovat samalla myös omanlaisiaan. Monet rajoitteet voivat vaikuttaa siihen, miten kehitysvammaiset pystyvät ymmärtämään ja sitoutumaan esimerkiksi terveellisiin elämäntapoihin. Erityisesti ruokavalioon ja liikuntaan liittyvät vaatimukset saattavat tuntua kehitysvammaisista vaikeilta, koska terveellisyys edellyttää kohtuullisuutta ja addiktioiden hillintää sekä oman toiminnan ohjaamista kohti aktiivista elämäntyyliä.

Kehitysvammaiset asuvat yleisesti asuntolassa tai omien vanhempiensa luona. Asuntolaympäristöön kuuluu olennaisesti hoitajien läsnäolo ja hoitajien terveyden edistämisen osaaminen. Terveydenlukutaidon kehittämisessä ammattilaisilla on tärkeä rooli. Heillä tulisikin olla käytössään tehokkaita keinoja, joilla huomioidaan kehitysvammaisten erityistarpeet ja joilla pystytään parantamaan terveyteen liittyvien viestien vastaanottoa ja niiden ymmärtämistä (Rantala & Salakari 2025).

Vapaus valita, vastuu ohjata

Ammattilaisten rooli ei saa kuitenkaan olla liian määräävä, sillä kehitysvammaisilla on oikeus tehdä itsenäisiä valintoja ja päättää, millä tavoin he haluavat edistää omaa terveyttään. Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus saattaa olla ristiriidassa ammattilaisten näkemysten kanssa silloin, kun tehdyt valinnat eivät noudata terveyden edistämiseen tähtäävää elämäntapaa.

Tällaiset ristiriitatilanteet ovat asuntolaympäristössä usein ongelmallisia, sillä ihmisten tekemät epäterveelliset valinnat joutuvat vastakkain ammattilaisten omien tavoitteiden kanssa.  Ristiriitatilanteiden selvittely vaatii tasapainoilua yksilöllisten valintojen ja tutkittuun tietoon perustuvan ammattityön kesken.

Terveyden edistämiseen liittyvä tutkimus tuo esille monikulmaisen lähestymistavan ilmiön tarkasteluun. Sihdon ja Karvosen (2016) mukaan yksilöiden välisiin terveyseroja voidaan selittää yksilöllisten valintojen lisäksi ihmisten toimintamahdollisuuksilla ja niiden tukemisella sekä sosiaalis-strukturaalisilla tekijöillä. Kehitysvammaisten kohdalla toimintamahdollisuuksien tukemisella on iso merkitys siinä, kuinka hyvin he pääsevät käyttämään tarjolla olevaa tietoa terveydestä ja sen edistämisestä.

Yhteistyö ja osallisuus kehittävät terveydenlukutaitoa

Terveysviestinnän ja terveydenlukutaidon parantamisen merkitys kasvaa tilanteissa, joissa ihminen tarvitsee erityistä apua terveyden ylläpitämiseksi. Kehitysvammaisilla on monia esteitä ymmärtää ja hyödyntää saatavilla olevaa tietoa. Puutteellinen lukutaito ja tiedon digitalisaatio ovat usein syitä, jotka heikentävät pääsyä terveystiedon äärelle. Tämä ilmiö on nähtävissä kehitysvammaisten lisäksi muissakin kohderyhmissä, kuten iäkkäiden ja maahanmuuttajien parissa (Eronen 2021).

Kehitysvammaisilla, jotka asuvat asuntolassa, on mahdollisuus kehittää terveydenlukutaitoaan yhdessä hoitajien kanssa. Yhteistyössä hoitajien kanssa terveystiedosta voi tehdä saavutettavampaa ja se voi olla helpommin laitettavissa käytäntöön, kun sosiaalinen yhteisö vahvistaa terveyskäyttäytymistä. (Roschier 2021.)

Osallisuuden lisääminen oman terveyden edistämiseen vaatii erilaisia, asiakaslähtöisiä menetelmiä, mutta onnistuessaan osallisuus johtaa yleensä parempaan sitoutumiseen. Terveydenlukutaito on monin tavoin riippuvainen siitä, kuinka käyttäjäystävällistä tieto on ja kuinka kognitiivisia rajoitteita voidaan purkaa antamalla apua ja käyttämällä ihmiselle sopivia tukimenetelmiä. (THL 2023.)

Miten terveysviesti tavoittaa kehitysvammaiset?

Kehitysvammaisten kognitiiviset rajoitteet näkyvät vaikeutena ymmärtää liian tieteellistä tekstiä ja asioiden loogisia syy-seurausyhteyksiä. Haasteita voivat aiheuttaa myös muun muassa tekstin monimutkaisuus, yksilöllisten taitojen vaihtelu sekä kyvyttömyys arvioida kriittisesti vastaanotettua tietoa. Myös toiminnanohjauksessa on usein ongelmia.

Kehitysvammaisille suunnatussa terveysviestinnässä ja heidän omia terveystietojaan käsittelevissä keskusteluissa onkin huomioitava kognitiiviset rajoitteet sekä se, miten hyvin kohderyhmä kykenee arvioimaan viestinnän sisältöä ja pystyvätkö he suhtautumaan kriittisesti tähän sisältöön.

Vaikka visualisointi, selkokielisyys ja toisen ihmisen apu viestisisällön avaamiseen helpottavat vastaanottoa ja ymmärtämistä, liiallinen yksinkertaistaminen saattaa kääntyä haitaksi, sillä se saattaa aliarvioida kohderyhmän vaatimuksia viestin kiinnostavuudesta. Terveysviestinnän pitäisi pysyä innostavana kaikille ryhmille samaan aikaan, kun mietitään keinoja terveydenlukutaidon kehittämiseen ihmisen omilla ehdoilla. (THL 2023; Sihto ja Karvonen 2016.)

Teksti:

Päivi Väisänen, FM, sosionomi (AMK)
Master School -opiskelija
Turun AMK

Minna Salakari, lehtori, FT
Turun AMK

Aleksi Rajamäki, viestinnän asiantuntija, FM
Turun AMK