Tunnista lasten kaltoinkohtelun merkit ja puutu – tietopaketti ja -testi sairaanhoitajaopiskelijoille

Tutkimustiedon mukaan lasten kaltoinkohtelua ei tunnisteta eikä ennaltaehkäistä riittävän tehokkaasti. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa tietoa lasten kaltoinkohtelusta, sen tunnistamisesta ja asiaan puuttumisesta sekä luoda tietopaketti ja -testi sairaanhoitajaopiskelijoille.

Vaikka moniammatillisen yhteistyön avuksi ja tueksi on tehty valtakunnallisia suosituksia, ohjeita, toimintamalleja ja työmenetelmiä, ne eivät yksinään edistä lasten kaltoinkohtelun tunnistamista ja siihen puuttumista. Esimerkiksi koulutuksen on todettu antavan tähän lisää valmiuksia.

Lasten kaltoinkohtelua käsittelevä koulutus tulisikin sisällyttää jo ammatilliseen peruskoulutukseen. Siinä tulisi korostaa esimerkiksi kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin vakavia seurauksia, keinoja näiden ilmiöiden tunnistamiseen ja asiaan puuttumiseen sekä dokumentointia ja asiaankuuluvaa lainsäädäntöä.

Lasten kaltoinkohtelu on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, joka aiheuttaa kärsimystä lapsille ja perheille sekä kustannuksia yhteiskunnalle. Lasten kaltoinkohtelun kaikilla muodoilla on vakavia lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia lapsen kehityksen useisiin osa-alueisiin, kuten fyysiseen, kognitiiviseen ja psykologiseen kehitykseen, sekä lapsen käyttäytymiseen. Vaikutukset vaihtelevat toimintahäiriöistä aivovaurioihin, kroonisiin sairauksiin, masennukseen ja jopa kuolemaan. Vaikutukset voivat ilmetä lapsuudessa, murrosiässä tai aikuisuudessa.

Opinnäytetyömme tavoitteena oli lisätä sairaanhoitajaopiskelijoiden tietämystä lasten kaltoinkohtelun muodoista, tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta. Opinnäytetyössä sovellettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta (n=18), ja sen toimeksiantajana toimii Turun ammattikorkeakoulu.

Tutkimuksista nousi esille erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten sairaanhoitajat puuttuvat lasten kaltoinkohteluun. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi riittämätön koulutus kaltoinkohtelun muodoista, merkeistä ja riskitekijöistä, tietämättömyys ilmoitusprosessin vaiheista sekä pelko ilmoituksen aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta potilaan ja hoitajan väliseen hoitosuhteeseen.

Ilmoituksen tekemättä jättämiseen vaikuttavat myös aiemmat negatiiviset kokemukset ilmoituksen tekemisestä. Koulutuksen puute puolestaan aiheutti sairaanhoitajissa epävarmuutta, ja epävarma olo koettiin stressaavana ja ahdistavana. Tämän vuoksi ilmoituksen tekemisen vastuu lykätään yleensä kokeneemmalle.

Sairaanhoitajien kouluttaminen ei lisää ainoastaan tietämystä aiheesta vaan myös itsevarmuutta. Ammattitaito ja itsevarmuus taas edistäisivät mahdollisimman varhaista puuttumista lasten kaltoinkohteluun. Koulutus toisi myös helpotusta kaltoinkohtelun lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksista johtuviin yhteiskunnallisiin kustannuksiin ja terveydenhuollon kuormitustilanteeseen.

Esimerkiksi riskitekijät tunnistamalla sekä lapsi että perhe saisivat varhaista tukea, jolloin pystyttäisiin mahdollisesti ennaltaehkäisemään suurempia ongelmia. On siis hyvin todennäköistä, että sairaanhoitajien varhaisella kouluttautumisella olisi positiivisia vaikutuksia niin hoitotyöhön kuin yhteiskuntaankin.

 

 

Teksti

Heidi Aaltonen
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Kaltrina Sahiti
Sairaanhoitajaopiskelija
Turun AMK

Tuija Leinonen
Yliopettaja
Turun AMK