Vastuuhoitajamallia vahvistamalla varmistetaan turvallinen potilashoito sekä työviihtyvyys

Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä luotiin konkreettinen vastuuhoitajamalli Tampereen kaupunginsairaalan vuodeosastolle. Kehittämisprojekti toteutettiin osallistavan kehittämistoiminnan menetelmin.

Sosiaali- ja terveysalalla puhaltavat uudet tuulet. Sote-uudistuksen myötä terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy kuntien järjestämisvastuulta ennalta suunniteltujen hyvinvointialueiden vastuulle, eikä hoitajavaje ole helpottamassa, päinvastoin.

Terveydenhuollon on vastattava tuleviin muutoksiin tehostamalla ja kehittämällä vanhoja, jo osin toimiviakin hoitotyön malleja, kuten yksilövastuista hoitotyötä. Vastuuhoitajamallia kehittämällä ja työnkuvaa selkeyttämällä varmistetaan samalla laadukkaampi ja turvallisempi potilashoito sekä parannetaan hoitajien työssä viihtyvyyttä ja työhön sitoutumista.

Mitä on vastuuhoitajuus?

Yksilövastuisessa hoitotyössä potilas ja tämän perhe ovat hoidon keskiössä. Kokonaisvaltaisuus hoitotyössä osaltaan taas mahdollistaa yksilövastuisen hoitotyön toteuttamisen. Yksilövastuisen hoitotyön tekijästä käytetään nimitystä omahoitaja tai vastuuhoitaja. Tässä julkaisussa käytetään jatkossa termiä vastuuhoitaja.

Vastuuhoitaja vastaa yksilöllisesti asiakkaan hoidosta koko hoitojakson ajan, suunnittelee ja koordinoi asiakkaan hoitoa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa, huolehtii potilaan hoidon toteutumisesta sekä tekee hoitoon liittyviä päätöksiä yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa.

Hoidon tavoitteena on saada potilaan vaiva tai sairaus parannetuksi. Tavoitteeseen pyritään vastuuhoitajan antamalla perushoivalla ja huolenpidolla sekä lääketieteellisellä toiminnalla. Vastuuhoitajuus tuo potilassuhteeseen intensiivisyyttä, tavoitteellisuutta, turvallisuutta ja jatkuvuutta sekä potilaalle että työntekijälle.

Miten vastuuhoitajuus lisää työssä viihtyvyyttä?

Vastuuhoitaja vastaa potilaan hoidosta omien vuorojensa puitteissa koko tämän sairaalassaoloajan, mikä mahdollistaa hoitajan työn jatkuvuuden. Jatkuvuuden myötä ammattilaisen työtyytyväisyys lisääntyy ja työhön sitoutuneisuus paranee. Koska yksilövastuista hoitotyötä ohjaavat vastuullisuus, itsenäisyys, oman työn koordinointi, kattavuus ja jatkuvuus, pysyy työ oikealla tavalla haastavana hoitotyön tekijälle.

Vastuuhoitajuuden myötä hoitajan tunne merkityksellisestä työstä vahvistuu. Kohtaaminen potilaan ja omaisten kanssa sekä työskentely moniammatillisessa tiimissä lisäävät tehdyn työn arvoa ja tunnetta merkityksellisestä työstä. Kun jokainen ammattiryhmä saa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä työnantajan tukemana, tulee tunne, että työnantaja arvostaa työntekijää. Lisäksi tasa-arvon tunne korostuu.

Miten vastuuhoitajuus lisää potilasturvallisuutta?

Vastuuhoitajan hoitaessa potilasta aina työvuorossaan lisääntyy hoitajan tuntemus potilaan terveydentilasta. Potilaasta ja hoitajasta muodostuu tiimi, joka yhdessä pyrkii parantamaan potilaan vaivan. Vuorovaikutussuhteessa luottamuksen tunne tulee siitä ammattilainen–potilas-yhteistyöstä, jota tehdään työvuorokohtaisesti kohdatessa.

On selvää, että vastuuhoitajuuden myötä lääkehoidon turvallisuus lisääntyy: vastuuhoitaja saattaa tietää omapotilaastaan sellaisia asioita, jotka helpottavat esimerkiksi turvallisen lääkehoidon toteuttamista. Ammattilaisen tuntiessa muistisairaan potilaansa hyvin hän tiedostaa, että tällä on tapana ottaa lääkkeensä mustikkakeiton kanssa, ja saa siten lääkehoidon toteumaan ilman potilaan vastustusta.

Hoitajan toimiessa potilaan omien toimintatapojen mukaan kunnioitetaan potilasta ja toteutetaan turvallista lääkehoitoa. Tämän lisäksi lääkehoito tehostuu, kun hoitotyön ammattilaisen ei tarvitse perehtyä aina uuden potilaan lääkityksiin – näin voidaan säästää työaikaa!

Vastuuhoitajamallin kehittämisessä korostuvat tietojohtajuus ja viestintä

Vastuuhoitajatoiminnasta on esitetty erilaisia malleja niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin jo vuosikymmenten ajan. Suomeen vastuuhoitajuus ”rantautui” 1980-luvulla.

Terveydenhuollon yksiköiden tarpeet määrittävät vastuuhoitajamallin sisällön. Terveyskeskuksen avovastaanotolla tarpeet ja lähtökohdat potilashoitoon ovat erilaiset kuin esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla tai saattohoidossa.

Tietojohtaminen itsessään auttaa kehittämään uudenlaisia hoitotyön malleja, myös vastuuhoitajuutta. Tietojohtaminen terveysalalla tarkoittaa jo olemassa olevan, tutkitun tiedon hyödyntämistä muuttuvassa terveydenhuollossa. Mahdollisuus saada laadukasta, luotettavaa tietoa, nähdään tämän päivän sote-alan organisaatioissa mahdollisuutena tehdä hyvää työtä.

Tueksi tarvitaan kuitenkin sekä muutosjohtajuutta että ajantasaista viestintää. Muutosjohtajuus tarkoittaa ihmisten ja asioiden johtamista muutoksessa. Muutosjohtaja tuntee alaisensa sekä tietää heidän vahvuutensa ja heikkoutensa. Vahvuuksia voi käyttää hyödyksi muutoksen edetessä. Myös avoin ja vastavuoroinen vuorovaikutus luo vahvaa pohjaa muutokselle ja toimii työkaluna muutosjohtajuudessa.

Muutosjohtaminen vaatii suunnittelua, uuden jalkauttamista ja käytäntöön viedyn muutoksen jatkuvaa arviointia.

Edellä esitelty tietojohtaminen tukee muutosjohtamista. Muutosjohtaminen vaatii suunnittelua, uuden jalkauttamista ja käytäntöön viedyn muutoksen jatkuvaa arviointia. Yksi tärkeimmistä elementeistä onnistuneen muutosjohtamisen taustalla on hyvin suunniteltu ja toteutettu viestintä. Viestintäsuunnitelma perustuu avoimeen vuoropuheluun sekä palautteen antamiseen muutosjohtamisen eri osapuolten välillä.

Jotta muutosjohtaminen esimerkiksi vastuuhoitajamallia kehittäessä olisi menestyksekästä, johdon tulee viestiä tavalla, jolla henkilöstö ymmärtää muutostarpeen. Henkilöstön osallistaminen prosessiin, johdonmukainen viestintä sekä kunnollinen perehdytys saavat aikaan yhteistä intoa ja sitoutumista yhteiseen projektiin. Onnistuneessa muutosviestinnässä esihenkilö perustelee ymmärrettävästi muutokseen johtaneita syitä – miksi muutosta halutaan ja mitkä ovat muutoksen taustalla olevat arvot.

Vastuuhoitajamalli Tampereen kaupunginsairaalan vuodeosastolle

Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyön kehittämisprojektin tuotoksena laadittiin vastuuhoitajamalli Tampereen kaupunginsairaalan vuodeosastolle. Vuodeosastolla on 32 potilaspaikkaa. Potilaat ovat pääosin ikäihmisiä, jotka tulevat osastolle erikoissairaanhoidon osastoilta tai suoraan ensiavusta. Osastolla hoidetaan myös saattohoitopotilaita.

Kohdeorganisaation vuodeosastolla työskentelee perus-, lähi- ja sairaanhoitajia aamuvuorossa seitsemästä yhdeksään hoitajaa, iltavuorossa viidestä kuuteen ja yövuorossa kaksi. Jokaisessa vuorossa tulee olla vähintään yksi sairaanhoitaja. Hoitajien lisäksi osastonhenkilökuntaan kuuluvat lääkärit, osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja, fysio- ja toimintaterapeutteja, sosiaalityöntekijä sekä sairaalahuoltajia.

Ennen kehittämisprojektin alkua potilaita hoidettiin kahdessa moduulissa, kuuttatoista potilasta kummassakin. Hoitajia oli kahdesta neljään joka moduulissa. Kaikki hoitajat hoitivat kaikkia moduulinsa potilaita työvuorossa ollessaan. Työvuoroon tullessaan jokainen hoitaja tarkisti oman moduulinsa ja luki raportin kaikista kuudestatoista potilaasta. Lääkärinkierrolle osallistui moduulin vastuusairaanhoitaja lähi- ja perushoitajien toteuttaessa pääosin perushoitotyötä.

Muutostarve havaittiin sekä hoitohenkilökunnan taholla että esimiestaholla: hoitohenkilökunta koki, etteivät he tee oman ammattinsa ja tutkintonsa mukaista työtä. Lisäksi työn koettiin jakautuvan epätasa-arvoisesti lähi-, perus- ja sairaanhoitajien kesken. Hoitotyön ammattilaisten työnjako oli epäselvä, ja hoitotyö vuodeosastolla koettiin hajanaisena. Nämä lisäsivät työn sekavuuden tunnetta ja kuormittivat hoitohenkilökuntaa.

Konkreettinen malli päivittäiseen hoitotyöhön

Kehittämisprojektin tarkoituksena oli tuottaa päivittäiseen hoitotyöhön konkreettinen, toimiva vastuuhoitajamalli. Kehittämisprojektin toteutusmenetelmäksi valittiin osallistava kehittämistoiminta. Projektissa avainasemassa oleva hoitohenkilökunta tuli kuulluksi koko kehittämisprojektin ajan ja pääsi ajantasaisesti osallistumaan kehittämistyöhön.

Lisäksi osallistavassa kehittämistoiminnassa oli mahdollisuus reagoida nopeasti saatuihin palautteisiin, mikä mahdollisti dynaamisen tavan kehittää osaston toimintaa. Muutosta ohjaava ja toimeenpaneva ryhmä muodostettiin osastonhoitajasta ja apulaisosastonhoitajasta. Ryhmään kuului lisäksi lähi-, perus- ja sairaanhoitajia.

Vastuuhoitajamallin kehittämisen myötä ohjausryhmä päätti, että yksi hoitaja vastaa tietystä määrästä potilaita (esimerkiksi aamuvuorossa yksi hoitaja vastaa neljästä potilaasta). Tavoitteena oli, että työnjako selkiytyy ja että jokainen saa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Lisäksi hoitotyön muutoksen myötä hoidon jatkuvuus potilaskohtaisesti toteutuu paremmin saman hoitajan jatkaessa samojen potilaiden hoitoa aina omassa työvuorossaan. Näin ollen hoitaja tietää paremmin, miten potilas voi ja mitä hänen hoitonsa suhteen on suunnitteilla.

Vastuuhoitajamallin myötä eri ammattikuntien työnkuva selkeytyi ja tasa-arvoisuus ammattiryhmien välillä lisääntyi.

Hoitotyön muutoksen myötä vastuuhoitaja vastaa aamuvuorossa täysin omien potilaidensa hoidosta koko työvuoronsa ajan ja pyytää tarvittaessa kollegoiltaan apua. Uudessa vastuuhoitajamallissa jokainen perus-, lähi- ja sairaanhoitaja huolehtii omalle potilaalleen lääkkeet omien lääkeoikeuksiensa sallimissa rajoissa. Lääkärinkierrolle osallistuminen ja lääkärin määräysten toteuttaminen siirtyivät potilaan hoidosta vastaavalle hoitajalle.

Uuden mallin myötä tasa-arvoisuus eri ammattiryhmien välillä lisääntyy. Jokainen hoitaja tekee hoitotyötä muutoksen myötä oman ammattinsa ja koulutuksensa mukaisin oikeuksin. Potilasta hoitava vastuuhoitaja huolehtii kaikista potilaan hoitoon liittyvistä tehtävistä, eikä sairaanhoitaja enää kuormitu kaikkien potilaiden lääkehoidosta. Perushoitotyötä tekevät kaikki hoitajat ammattinimikkeeseen katsomatta.

Käytännössä uuden vastuuhoitajamallin myötä eri ammattikuntien työnkuva on selkeytynyt. Hoitotyön mielekkyys ja hoitajien työssä viihtyvyys lisääntyivät työn selkiytyessä, myös työn kuormittavuus tasaantui eri ammattiryhmien välillä. Lääke- ja potilashoidon turvallisuus vahvistuivat hoitotyötä kehittäessä. Lisäksi hoitajat saavat tehdä koulutustaan vastaavaa työtä ja erityisesti lähi- ja perushoitajat pääsevät mukaan lääkehoitoon oman koulutuksensa mukaisesti.

 

Teksti:

Sirpa Rissanen
Sairaanhoitaja (YAMK), sosionomi (AMK)

Minna Salakari
Lehtori, FT
Turun AMK