Verkkokurssi lasten diabeteksen hoitotyön osaamisen kehittäjänä – tavoitteena hyvä hoidonohjaus

Terveysteknologialla on merkittävä rooli diabeteksen diagnosoinnissa, hyvän hoitotasapainon saavuttamisessa sekä diabetekseen liittyvien lisäsairauksien tunnistamisessa ja hoidossa. Digitaalisilla ratkaisuilla pyritään helpottamaan diabeetikoiden elämää ja vähentämään omahoidon kuormittavuutta. 

Diabeetikot ja heidän perheensä tarvitsevat laadukasta ohjausta, jotta he osaavat käyttää diabetesteknologiaa turvallisesti ja tehokkaasti. Hoitotyön näkökulmasta sairaanhoitajan rooli omahoidon ohjauksessa on merkittävä. Hoidonohjauksen laatu vaikuttaa diabeetikon ja perheen hoitomyöntyvyyteen sekä hoitoon sitoutumiseen. Haasteena ohjauksessa ovat diabetesteknologian käyttö ja teknologian nopea kehitys.

Verkko-oppiympäristö on helpoin koulutuksen toteuttamistapa hektisessä hoitotyössä

Sairaanhoitajilta vaaditaan jatkuvaa osaamisen kehittämistä ja tietotaidon ylläpitämistä, jotta he pystyvät antamaan riittävän laadukasta hoidonohjausta potilailleen. Omanlaisensa haasteen kouluttautumiseen ja hoitotyöhön ovat aiheuttaneet koronapandemia ja sen vauhdittama hoitajapula.

Kouluttautumiseen on syytä panostaa, sillä siten osaava henkilöstö jaksaa paremmin ja osaamisen myötä työn imu kasvaa. Kouluttautuminen verkko-oppiympäristössä mahdollistaa opiskelun ajasta ja paikasta riippumatta, mikä tekee siitä helpoimman tavan toteuttaa koulutuksia hektisessä hoitotyössä.

Tavoitteena tukea käytännön hoitotyön osaamista

Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyönä toteutetun kehittämisprojektin tavoitteena oli kehittää sairaanhoitajan käytännön ohjausosaamista lapsidiabeetikoiden ja heidän perheidensä parissa diabeteksen hoitotyössä. Kehittämisprojektissa luotiin verkkokurssi lääkinnällisten laitteiden hyödyntämisestä osana lasten diabeteksen omaseurantaa ja omahoitoa.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi IT-yritys Skhole Oy, joka tuottaa verkkokoulutuspalvelua Skhole-oppimisympäristössä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille ammatillisen kehittymisen tueksi. Kehittämisprojektin tuloksena tavoiteltiin hoitotyön käytäntöä tukevaa e-oppimateriaalia, josta hyötyvät niin terveysalan opiskelijat, vastavalmistuneet kuin kokeneetkin hoitajat.

E-oppimateriaalin sisältö perustui opinnäytetyön teoreettiseen osuuteen. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin:

• Mitä ohjausosaamista sairaanhoitajat tarvitsevat tuoreen diabeetikon hoidossa?
• Miten terveysteknologiaa hyödynnetään lasten diabeteksen hoidossa?
• Miten sairaanhoitajat pystyisivät kehittämään osaamistaan verkko-oppiympäristössä?

Kehittämisprojektissa verkkoympäristön käyttäjät osallistettiin tuotoksen sisällönkehittämiseen ja arviointiin. Käyttäjät testasivat pilottiversion verkkokurssista ja antoivat palautetta tuotoksen käytettävyydestä ja sen hyödyllisyydestä sähköisen kartoituskyselyn keinoin. Vastauksissa korostui toive käytännönläheisestä e-oppimateriaalista.

Kehittämisprojektin lopulliseksi tuotokseksi muodostui verkkokurssi ”Diabeteksen omaseurannassa ja insuliinihoidossa käytettävät lääkinnälliset laitteet”. Kehittämisprojektin tuotoksen sisältö keskittyi insuliinipumppujen ja glukoosisensoreiden hyödyntämiseen lasten ja nuorten diabeteksen hoidossa sekä hoitajien hoidon ohjausosaamisen sisältöön.

E-oppimateriaali perustui viimeisempään tutkittuun tietoon. Verkkokurssi nivoo yhteen teorian tosielämän potilastapauksiin ja videomateriaaleihin. Tuotoksen julkaisumuodon ansiosta verkkokurssin sisältöä on helppo tarvittaessa päivittää. Koska diabeteksen hoito ja hoidossa käytetyn teknologian kehittyminen on nopeaa, tulisi verkkokurssin sisältöä säännöllisesti päivittää jatkossa.

Hyvä perehdytys on kaiken a ja o

Kehittämisprojekti luotiin hoitotyön näkökulmasta helpottamaan lasten diabeteksen hoitotyöhön perehtymistä. Verkkokurssilla käsitellään lasten diabeteksen hoidon perusteita sillä tasolla, että se sopii esimerkiksi hoitotyön opiskelijan tai uuden työntekijän perehdytysmateriaaliksi.

Tämä ei kuitenkaan korvaa perinteistä perehdytystä tai esimerkiksi käytännön hoitotyössä karttuvia kädentaitoa. Verkkokurssilta kerrytetyt tiedot voivat kuitenkin madaltaa kynnystä kohdata ja ohjata lapsidiabeetikkoa käytännössä.

Nopeasti kehittyvä teknologia vaatii sekä diabeetikolta että terveydenhuollon ammattilaiselta jatkuvaa kouluttautumista ja uuden tiedon sisäistämistä. Verkko-oppimisympäristöjen tarve ja rooli eri koulutuksessa ovat kasvaneet, sillä ne mahdollistavat jatkuvan oppimisen vuorovaikutuksellisesti.

Käytännön hoitotyön tarpeet ohjaavat e-oppimateriaalin tuottamista

Jatkossa on tarpeellista kehittää lisää e-oppimateriaalia hoitotyön ammattilaisen tarpeiden mukaisesti siten, että yksilölliset oppimistavat tulee huomioitua. Osallistamalla verkko-oppiympäristöissä opiskelevat verkkokurssien suunnitteluun saadaan huomioitua käytännön todelliset tarpeet.

Tästä opinnäytetyön jatkokehittämisideaksi nousikin verkkokurssin kehittäminen käyttäjälähtöisesti palvelumuotoilun periaattein. Myös aikuisten diabeteksen ohjausosaamisen e-oppimateriaalin tuottaminen olisi tarpeellinen kehittämiskohde jatkossa.

Kehittämisprojektin aikana kolmikantaisen työskentelymallin kautta nousi esille työelämämentorin hiljaisen tiedon määrä diabeteshoitajan roolissa – tätä tietoa ei löytynyt laaditun kirjallisuuskatsauksen avulla.

Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia lasten diabeteksen hoitotyön hiljaista tietoa esimerkiksi diabeteshoitajien haastattelujen avulla. Hiljaisen tiedon siirtyminen on hoidon laadun ja hoidon jatkuvuuden kannalta tärkeää, etenkin, jos työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Myös hoitotyön mentorointikäytännöt organisaatioissa auttaisivat siirtämään lasten ja nuorten diabeteksen hoidon hiljaista tietoa.

Opinnäytetyö julkaistaan Theseuksessa kesäkuun 2022 aikana.

 

Teksti:

Milla Maaniitty
Sairaanhoitaja (YAMK), Terveysteknologia

Minna Salakari
FT, lehtori
Turun AMK